17.11.2016

AUTA




 Ihmisten auttavaisuudesta haluaisin pari sanaa tänään sanoa.  Odotin mun nuorimmaista poikaa ja olin polkemassa koulusta kotia. Koulupäivä oli mennyt hyvin ja olin iloisella tuulella, kunnes nurkan takaa tuli auto ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen. Kaaduin maahan ja pyörän vanne meni aivan solmuun ja kun makasin maassa heti ensimmäisenä tottakai pitelin mahaani ja ajattelin "apua onko vauvalla kaikki hyvin"

Auto kyllä pysähtyi, koska vika oli täysin hänen, mutta autosta aukesi vaan ikkuna. Ikkunan takaa nuori mies huusi " onko sulla kaikki hyvin, sattuiko pahasti" makasin maassa ja sanoin " joo ei käyny pahasti, mutta oon raskaana" Kun kuljettaja kuuli lauseen oon raskaana, meni ikkuna nopeasti kiinni ja kaasujalka meni polkimelle ja tsiu auto lähti menemään. Kuljettaja taisi säikähtää, mutta todella raukkamaista karata. En ehtinyt näkemään rekkaria en mitään ja shokissa vauvan kunnosta en edes auton merkkiä pistänyt mieleen. Mun ohi käveli paljon ihmisiä ja kaikki vaan tuijotti, ketään ei auttanut, siis jotain pöyristyttävää.

Pääsin onneksi ylös omin avuin ja talutin pyörän kotia, kävin lääkärissä ja vauvalla oli onneksi kaikki hyvin ja mitään vakavampaa ei tapahtunut.





 Mistä tämä vanha tapaturma pompahti taas mieleeni on se, että kaaduin eilen pyörällä ja aika pahasti. Nyt ei tarvinu kun miettiä onko itellä kaikki hyvin, sillä mun mahassa ei asu ketään heh :) Olin nostamassa pyörääni ylös, kun huomasin että mun ohi meni ihmisiä. Toisella oli niin naama ruudussa kiinni eli kännykkä kädessä, että se ei varmaan edes noteerannu että sen vieressä just kaatu joku pyörällä.  Toinen ihminen taas puhui puhelimeen ja nauraa käkätti sinne jostain vk.lopun bileistä.
Mitään murtumia ei onneksi tullu, mutta käsi on kovaa kipeä ja jalka vähän arkana. Enempi mulle tuli tästä tapahtumasta todella surullinen olo, missä on ihmisten halu auttaa?

Kun ihminen kaatuu, miksi lähestulkoon kaikkien ensimmäinen ajatus on "apua eihän ketään nähny" onko kaatuminen jotenki noloa vai mistä tämä johtuu?

Kun näet ihmisen kaatuvan tai jonkin tapaturman tapahtuvan, miksi pitää tuijottaa? Eikö tuijottamisen sijaan voisi mennä kysymään "onko sulla kaikki hyvin, tarvitko apua" vai onko se liikaa vaadittu, katos eihän tuntemattomille ihmisille voi mennä puhumaan. Onko kaikilla niin kiire, että auttavaa kättä ei voi tarjota?


Eilinen ilta meni sängynpohjalla kroppa muusina, onneksi olin ehtinyt vaihtaa puhtaat ja jopa uudet lakanat.  Paras uni tulee uusissa lakanoissa :)


We can´t help everyone, but everyone can help someone.

Never be afraid to help others in their time of need. Because you never know when you may need a helping hand.  




6 kommenttia:

  1. Hyvä teksti taas kerran.

    VastaaPoista
  2. Kurjaa kun sua ei autettu ja olit raskaana. Mikä ihmisiä vaivaa, pistää kans vihax. T. Felicia

    VastaaPoista
  3. Oon huomannu saman että ihmiset ei juuri auta vaikka näkee hädässä olevan ja se jos jokin on surettavaa.

    VastaaPoista
  4. Sä otat niin ihania kuvia. Ja sun blogi on niin monipuolinen.

    VastaaPoista
  5. Kauheeta, toi raskaana kaatuminen! Kai sä ilmoituksen kuitenkin asiasta teit? Löysin blogisi tällä viikolla ja pääsit samantien parhaiden blogien listan kärkeen :) Sinulla on ihan tosi hyvä tyyli ja mikä parasta, sä et tosiaan tuhlaile monen tonnin Chaneleihin vaan käytät/ teet edullisia löytöjä! Eli meille tavallisille kuolevaisille mahdollisia hankintoja. Keep up good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja iso kiitos kommentista :) Kiva kuulla että oot tykänny. Kyllä mä ilmoituksen tein silloin 9 vuotta sitten, mutta kun en rekkaria tienny, ei ne oikeen mitään voinut asialle ikävä kyllä tehdä.

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin.