Rantautui se lumi vihdoinki pohjanmaalle. Aamulla kun katso ikkunasta, nuorimmaisen pojan ensireaktio oli että jee lunta pääsee pulkkailemaan.Poika oli jopa niin tärinässä lumesta, että pienet ilon tanssitkin se veimas menemään heti aamutuimaan. Mä taas kauhistelin meidän autoa, joka oli aivan lumen peitossa ja oven edessä oli sen verran paljon lunta, että millään hepposilla kengillä oli ihan turha kuvitella lähtevänsä tetsailemaan lumihankeen. Lumi tais jollain tavalla yllättää, sillä mitään aurauksia ei oltu aamulla tehty.
Ilma oli just semmonen, että pipo syvälle päähän, paksumpi takki päälle ja töihin. Vaikka talvisemmat vaatteet piti kaivaa kaapista, nahkahousuista en luovu vaikka tulis kiviä taivaalta heh :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin.