Polka dot- Kevään trendi

Kevään trendikuosi, eli pallot ovat ainakin sulattaneet mun sydämen.

Mun kaapissa on myös mun edesmenneen mumman itse ompelemat pallokuosinen hame ja paita. Tätä asua muistan mumman pitäneen tosi paljon ja sen huomaa, sillä aika rispaantuneet ne on, mutta en malttanut heittää niitä pois varsinkaan kun ne on mumman tekemät. Pallokuosista mulle tulee siis mieleen mun mumma ja Pretty woman leffa joka taas vie mut vahvasti nuoruuden muistoihin, eli jopa pelkästään näistäkin syistä pallokuosi iskee muhun. 

Muistan nuoruudesta kyllä senkin, kun pallopaidoissa oli myös olkatoppaukset heh mutta sen tyylin mä taidan jättää kyllä välistä :) 

Pallokuosi överit voi tulla kesällä, sillä sen verran monta vaatekappaletta olen hamunnut jo kesän varalle. Jos tulee sateinen ja kylmä kesä, niin ei haittaa mä kuljen silti pallona :)

Vielä on tosi kylmä, tänäänkin oli yli kymmenen astetta pakkasta. Saatiin kylmyystä huolimatta onnex napattua edes pari kuvaa ilman takkia niin, että pallopaita näkyy, kunnes oli pakko laittaa takki päälle ja laittaa kuvaustouhut purkkiin.

Aamulla käydään vuokraamassa leffoja poikien kanssa ja vietetään rento sunnuntai.

Joten oikein mukanaa ja rentoa sunnuntaita kaikille <3

Paita Lindex

Housut H&M

Kengät Nelly

Laukku Gina Tricot
Takki H&M

Hapsuneule

Löysin kameran kätköistä nämä kuvat, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet julkaisematta. Hapsuneule ja nahkahousut linjalle mentiin näissä kuvissa ja tietty kapteenihattu matkassa mukana.

Oon aina pitänyt Zaran liikettä yhtenä mun ehdottomasti lempparina, mutta sen rinnalle on kiilannut kyllä viime aikoina Mango. Tilaan Mangon vaatteita yleensä Boozt.comista ja parissa päivässä vaatteet ovat tulleet. Hinnatkin on vähän kukkaroystävällisempia, kuin Zaran vaatteet. 

Pikkasen väsy painaa päälle vk.lopun jäljiltä, mutta oli sen verran ihana ja hauska vk.loppu että ei kyllä haittaa yhtään.  Lupasin eilen nuorimmaiselle, että tänään leivotaan piparkakkuja juodaan glogiä (pojat sanoo sitä joulumehuksi)  ja katsotaan meidän lemppari leffa, eli yksin  kotona.

Kuinkakohan monta kertaa oon senkin elokuvan nähny ja vieläki se on yhtä hyvä ja se jos jokin nostattaa joulufiilistä.

 Tässä pikku hiljaa aletaan valmistautumaan hulluun perjantaihin, eli black friday päivään, josta olisi tarkoitus ostaa pojille lahjat, siis jos vaan löytyy jotain. Pojat alkaa olemaan siinä iässä, että vuosi vuodelta on hankalampi keksiä niille mitään lahjaa, koska eivät ole enää leikki-iässä. Kaupat on varmasti perjantaina niin täynnä, joten sinne ruuhkaan en lähde, tuulee muuten ahdistus päälle, vaan netistä ajattelin ostaa/katsella.

Se, että jaksanko torstaina valvoa kahteentoista asti, kun myytävät tuotteet tulevat esille jää nähtäväksi. Parhaat tuotteet kyllä menee varmasti heti ja viime vuona löysin pojalle tietokoneen näytön 70€ ja ovh siinä oli 200€ ja näyttö on ollut tosi hyvä ja toimii vieläkin.

Kuinkas sielä, meetkö black friday hulluuteen mukaan?

Neule Mango

Housut Only

Kengät Mango

Laukku Valentino

Hattu H&M

Fun weekend

Niin mukava vk.loppu takana. Vaasan yöelämä on jo kauan kaivannut uusia tuulia ja vihdoinkin tähän saatiin muutos, kun uusi yökerho avasi perjantaina ovensa, entiseen Wildin tiloihin. Olin perjantaina Yökerho Teatron kutsuvieras illassa ja pääsin katsastamaan millainen tämä uusi yökerho on. 

Ilta oli niin mukava, meidän piti kyllä alunperin mennä kotia suoraan Teatrosta päin, mutta jostain syystä löydettiin itsemme loppu-illasta Antti Tuiskun keikalta :) Nämä extempore tekemiset yleensä on just niitä parhaita iltoja ja niin oli myös tämä. Lauantaina ei ehkä ollut mikään ihan parhain olotila ja kun koko illan oli hillunut korkkareissa, niin voin kertoa että jalat huusi hoosiannaa seuraava päivänä :)

 Lauantaina päivällä oli kummitytön synttärit ja ilta otettiin ihan rauhassa ja katottiin nuoremman pojan kanssa Possea ja mä nukahdin sohvalle.

Tänään käytiin haudoilla viemässä kynttilät, mä tein Lasagnea ja ostettiin jälkkäriksi mokkaapalat jätskiä nam. Ehkä myöhemmin vielä laitetaan joku hyvä leffa pyörimään.

Niin ja mitä tämän päivän asuun tulee, ostin hiljattain pidemmän mustan bleiserin ja tämä takki mulla oli päällä myös perjantaina baarissa nahkahameen kera. Tänään vaan ei ollut yhtään korkkari fiilis, vaan enempiki halusin jalkaan kaikista mukavimmat kengät ja ne on kyllä nämä PW Tennis Hu Adidaksen tennarit. Näin mukavia kenkiä et toisia löydä. Nämä on Pharrell Williams suunnitellu Adidakselle.

Tennareihin pääset paremmin tutustumaan täältä klik

Monet mieltävät isot/näyttävät korvakorut, vain juhlatilaisuuksiin tai pitää niitä vain juhlavaatteiden kanssa. Mä rikoin tätä sääntöä, nimittäin mun mielestä isoja korviksia voi pitää ihan tennarityylissäkin, eikä ne enää ole vaan juhlavaate asuste, niin kuin ehkä ennen ajateltiin.

Kengät Adidas

Bleiseri H&M

Laukku Gina Tricot

Housut Only

Paita Ganni

Korvikset H&M

Ruutua ja pitsiä & lisää asiaa erityislapsesta

Ollut joka päivä jotain menoa, että en oo ehtiny täälä blogin puolella käymään. Pojan terapia käyntiä/valmennusta, meidän koiran eläinlääkäri oli tällä viikolla. Hugolta, eli meidän koiralta poistettiin hammaskiveä ja leikattiin kynnet ja nämä tapahtui nukutuksessa, joten hieman tokkurainen koira on ollut, mutta nyt se alkaa olemaan oma itsensä. Otettiin koira aikoinaan terapia koiraksi meidän pojalle.

Niin ihana Nepsy-valmentaja meidän pojalla, tunnin jälkeen hän vei meidän pojan Mäkkäriin syömään, koska pojalla oli hiljattain synttärit. Todella ihana teko ja poika oli niin onnellinen tästä. Pojalla on siis menossa tällä hetkellä Nepsy valmennus.  Puhetarapiaa poika sai n. 8 vuotta mutta se loppui ala-asteella, koska katsottiin, että poika on niin hyvin jo kuntoutunut, että puheterapialle ei ole enää tarvetta. Huh tätä lausetta en olis vuosia sitten ikimaailmassa uskonu että joskus kuulen.

Kävin tässä yks päivä mun vanhaa päiväkirjaa läpi, mihin oon kirjottanu asioita näiden vuosien varrelta. Huh, oli kyllä paljon asioita mitä en muistanut että ollaan koettu. 

Sain kyselyä mistä aloin aikoinaan huomaamaan, että kaikki ei ole niin kuin pitää pojan kohdalla. Itseasiassa tämä on ollut mun mielessä viime päivät ja tänä päivänäkään en osaa tarkkaa syytä sanoa, muuta kuin klassinen äidinvaisto. Kaikki alkoi kun poika oli n. 2.5 vuotias. Poika sanoi sanoja siinä missä muutkin, mutta yht.äkkiä poika alkas unohtamaan niitä. Jos esim osasi sanoa kymmenen eri sanaa, sanoja alkasi hiljalleen hävitä ja oli enää pari sanaa mitä osasi. Toinen syy oli, että poika ei ottanut kunnolla katsekontaktia ja tapasi välillä leikkiä esim junaradalla monta tuntia, ilman että liikahtikaan. Kun huusin pojan nimeä, ei poika reagoinut tähän mitenkään. Alkasin hiljalleen huomaamaan, että poika ei ymmärrä kun puhun hänelle, ei edes yksinkertaisia lauseita/sanoja. Poika söi todella hyvin pienenä, kaikki ruoka uppos hyvin. Reilu kaksi vuotiaana määrättyjen ruoka-aineiden syöminen loppui kuin seinään. Perunaa poika ei pystynyt syömään, ilman että olis oksentanut, lautasella ei saanut olla kuin yksi ruoka kerrallaan, eli eri ruoat eivät saaneet koskettaa toisiaan millään lailla. Hiljalleen alkasi pojan ruoat niukentua, niin että ei ollut kuin pari ruoka-ainetta mitä poika söi. Värinä taas mikään ei saanut olla mustan väristä, esim salmiakkia, lakritsaa poika ei pystynyt syömään. 

Nykyään ruoat saa koskettaa kyllä toisiaan, eikä poika ole enää niin tarkka tästä, mutta tänä päivänäkään poika ei syö määrättyjä ruoka-aineita ja koulussa poika saa ruokalasta "omat" ruoat. Hiljalleen kokeillaan ottaa ruokatottumuksiin uusia ruokia mukaan, välillä tulee positiivia yllätyksiä, välillä taas mitään muutosta ei näy. Tähän asiaan ollaan jo niin totuttu ja sen kanssa opittu elämään. Eli pojalla on meillä omat ruoat ja me muut syödään niitä perus kotiruokia.

Jos lähdettiin kun poika oli pieni mummolaan, meidän piti mennä aina samaa reittiä ja tästä ei saanut poiketa. Tai mun piti edellispäivänä tarkkaan kertoa pojalle mitä huomenna tapahtuu.  En voinut tosta noin vain ostaa esim uutta pipoa pojalle. Jos poika tottui johkin määrättyyn, ilman "kohtausta" tästä ei selvitty, eli päähän ei saanut laittaa uutta pipoa.  Tarkennan tähän, pojalla ei ole autismia, niitä piirteitä kyllä oli pienenä, mutta diagnoosia ei tästä ole. Ei se mikään salaisuus ole, eli mun pojalla on dysfasia, asperger, sekä add ja tämä add diagnosointi tuli vasta pari vuotta sitten.

Neuvolassa kukaan ei huomannut mitään "outoa" vaan itse otin lastenlääkäriin yhteyttä, kun aloin huomaamaan, että kaikki ei ehkä ole niin kuin pitää.  Siitä se kaikki sitten lähti rullamaan, ainakin jotenkin. Kyllä mä muistan puhelinsoiton puheterapiaan, kun mulle sanottin joo ei ole aikoja, menee ainakin vuosi, että pääsee. Soitin uudelleen, että nyt on pakko olla aikoja, sillä on tavallaan "kiire" tapaus, vastaus oli "aa katos joo oli meillä sittenkin aikoja ensi viikolle", että muistakaa älkää antako periksi.

 Näitä asioita oli siis, silloin kun poika oli pieni ei nykyään. Meidän elämä on vuoristorataa, välillä voi mennä kuukausiakin että kaikki menee hyvin, eikä ole mitään ongelmaa, välillä taas ollaan kuopassa ja tuntuu niin vaikealle nousta kuopasta ylös. Omasta lapsesta on aina suuri huoli, mutta meidän erityislapsesta mulla on sydän aina vähän enemmän kallellaan.

Käytiin pojan kanssa hiljattain verikokeissa, valkosolut ovat liian alhaalla ja uusiin testeihin joudutaan parin viikon päästä. Pojalla oli nuorempana sama juttu,silloin leukemia epäily tuli puheeksi. Mitään syytä ei silloin saatu selville, miksi pojan arvot olivat alhaalla. Nyt näyttäisi siltä että ollaan samassa pisteessä, silloin ressasin niin paljon ja vietin niin monet unettomat yöt, nyt yritän joka päivä ajatella jotain muuta, etten ala etukäteen tästä ressaamaan.

Mun poika oli niin ihana yks päivä, juttelin sen kanssa kaksistaan ennen kun se meni nukkumaan. Poika halus kertoa mulle "äiti oot aina auttanu mua ja ollut mun tukena ja oot aina tehnyt mun kanssa kaikkea kivaa, koskaan en voi sua kiittää tarpeeksi, mutta lupaan kun oot vanha mä hoidan sua ja autan, enkä koskaan jätä sua yksin"  <3

(Ei oikeen ollut mitään järkevää, tekstiin sopivaa kuvaa laittaa, joten laitoinpa sitten alkuviikon asukuvat. Pitsipaita, joka löytyi alesta aikoinaan yhdistettynä ruutubleiserin kera)

Kun aloitin aikoinaan bloggaamaan, mun poika otti aina mun kuvat, koska oli kiinnostunut valokuvaamisesta. (Toki ottaa se satunnaisesti vieläkin) Tähän väliin voin sanoa, kyllä kyseessä oli mun erityislapsi joka otti nämä mun kuvat <3

Takki H&M

Housut Only

Kengät Mango

Paita H&M

Laukku Valentino

Kivoja juttuja #korvapuustilatte #uudetnahkahousut #lapsetyllätti

Kivoja juttuja

-Aamulla heräsin siihen, että pojat olivat siivonneet omat huoneensa, vieneet roskat ja käyneet koiran kanssa lenkillä ja kaikki tämä ihan omasta aloitteesta, motivaatiokalenteri ensimmäinen luukku siis todellakin aukes tänään :) Aamukahvit rauhassa, hyvän lehden kera.

-Nam niin hyvää oli muuten korvapuustilatte Fazer kahvilassa, joka käytiin nauttimassa miehen kanssa, ennen kuin haettiin pojat mummolasta. Niin syksyinen fiilis tuli siitä juomasta ja korvapuusti todella maistui juomassa.

-Yksi Tuurin kyläkaupan ostos on korkeavyötäröiset nahkahousut. Nahkahousuja ei voi ikinä olla liikaa, suurkuluttajalle tämä oli todella mieluinen ostos/löytö :) Mitä mustaan neulepaitaan tulee, niin se oli mulla kirpparilla myynnissä muistaakseni kahella eurolla, mutta ei menny kaupan. Olin jo laittamassa sitä SPR keräykseen, koska "vesiputous" kaula-aukko ei mua miellyttänyt. Annoin paidalle vielä yhden mahdollisuuden ja koska alkuperäiseen kaula-aukkoon en lämmenny, laitoin paidan niin, että toinen olkapää näkyy ja tästä paidasta tuli just mun näköinen.

Vihreää & pyöreät aurinkolasit & mun aamiainen

 Käytiin perjantaina siskojen kanssa stand up keikalla kaupungintalolla. Oli mun ensimmäinen kerta tämän tyylisellä keikalla. Myönnän että aluksi olin vähän skeptinen ja pohdin onko tämän tyylinen keikka mun huumorille just se oikea. Keikka oli just mun tyylinen ja sai nauraa niin paljon, vedet silmissä. Seuraavaa keikkaa siis odotellessa :)

Vanhempi poika ja mies oli lauantaina Tampereella, joten me jäätiin nuorimmaisen kanssa kaksistaan kotia. Käytiin pojan kanssa kaupungilla pyörimässä mm kahvilla ja pullalla, sekä haettiin pizzat ja katottiin pojan valitsema leffa, eli Smurffit :)

Tänään sunnuntaina oli taas nuorimman pojan futisturnaus Seinäjoella, mies on niiden valmentaja joten lähti mukaan ja vaihteex mä jäin vanhimman pojan kanssa kotia. Yhteen vedettynä touhukas vk.loppu takana, mutta kiva sellainen.

Nyt se tuli nimittäin kyllästyminen etariin heh arvasin että käy näin, mutta ei mua leikkaaminen silti kaduta. Pitää kokeilla ennen kun tietää mikä on se oma juttu. Ei mua muuten se niin haittais, mutta sen laittaminen vie liikaa aikaa ja oon nykyään laiska hiustenlaittaja. Mulla on vähän luonnonkiharaa ja etuhiukset menee laineille, joten joka aamu niitä pitää olla laittamassa jos haluaa näyttää ihmiselle. Kasvattamisprojekti on aikamoinen ja etuhiukset kasvaa niin hitaasti, joten pinneillä mennään tovi.

Kauan ettin pyöreitä aurinkolaseja, eli mallia joka on nyt IN. Kaikki mallit on niin pieniä ja mulle isopäälle ei sellaset sovi. Lopulta löysin ja mistäs muualtakaan kun miestenpuolelta ja Henkasta :)

Ihanaa kun alkaa olemaan se aika vuodesta, kun saa kaivaa kaapista kevät kengät ja nyt ulkoilemaan pääsiki mun mikki-hiiri avokkaat.

 Tässä mun tämän aamun herkku nam. Kävin eilen Prismassa ja ostin kuvan lautasen, joo ei mun saanut ostaa enää lisää astioita, mutta kun ei ollu mies paikalla vahtimassa niin lähti taas mopo käsistä :)

Paluu paikkaan johon luulin että en koskaan palaa

Siitä on n. 25 vuotta, kun oon viimeksi seissy tämän rakennuksen pihalla. Tähän rakennukseen ei ehkä ihan niitä parhaimpia muistoja ole, sillä tämä on se paikka missä olin koulukiusattu. Vaikka silloin 25 vuotta taaksepäin vannoin itselleni,arkana/herkkänä ja ujona tyttönä että en enää koskaan tule takaisin tämän rakennuksen lähelle tai näiden aitojen sisäpuolella, tässä sitä ollaan.

Toisille ikävien muistojen pariin/paikkohin palaaminen on todella vaikeaa ja ylitsepääsemätöntä. Niistä toiset kokee aikuisenakin tuskan tunnetta ja surua, tunnetta joita ei muut kuin sinä voi ymmärtää. Me kaikki käsittelemme arkoja asioita eri tavalla, toiset pääsee niistä yli, toisille nuoruuden piinat kummittelevat aikuisenakin.

Mulle tämän rakennuksen lähelle palaaminen ei tuonut minkäänlaista tunnetta, ei negatiivistä ei mitään. Aivan kuin olisin mennyt ottamaan kuvia minkä tahansa rakennuksen eteen. Sikäli olen onnekas, että olen päässyt yli kaikesta siitä negatiivisuudesta mitä nuorena koin, eikä se varjosta elämääni milläänlailla. Aika parantaa siis haavat, ainakin omalla kohdallani.

En häpeä, sitä mitä olen kokenut, enkä ujostele vaan olen valmis puhumaan ja jakamaan kokemuksiani muiden kanssa.

Millainen mun elämä olisi nyt ilman tätä koulukiusaamista , olisinko sama ihminen ja ajattelisinko asioista samalla tavalla kuin nyt? Itse veikkaan, että vaikka kuinka pahalta se silloin tuntui on tämä muokannut minusta eri ihmisen kuin silloin. Silloin olin arka ja ujo, en uskaltanut koskaan ilmaista omaa mielipidettäni saati sanoa juuri mitään ääneen. Olin hiljainen ihminen ja sivusta seuraaja,äänetön ihminen ja kuoressa asuva. Olin liian ujo tulemaan ulos kuoresta ja ilmaisemaan omia tuntemuksiani, olin epävarma ja pelkäsin muiden reaktioita. Annoin liikaa valtaa muille, enkä kuunnellut omia tuntemuksiani, en siis ollut tarpeeksi rohkea.

Nuoresta ujosta, epävarmasta ja hiljaisesta Measta on kasvanu, itsevarma,rohkea, määrätietoinen, puhelias ja mielipiteitänsä ilmaiseva nainen. Aikuinen nainen, joka ei piittaa mitä muut puhuu/ajattelee, nainen joka arvostaa ihmisessä ja elämäässä muutakin kuin ulkokuorta. Elämän rikkaus on se, että sinulla on ylä- ja alamäkiä. Jos elämässäsi olisi vaan ylämäkiä, et osaisi arvostaa elämää. Alamäet tekevät sinusta vahvemman, nöyremmän ja ne opettaa sua arvostamaan elämän pieniä asioita ja nauttimaan niistä.

Jos et ole vielä lukenut, tässä minun tarinani kiusaamisesta klik