Hugo Boss 7v & hevosterapia

 Kuvissa meidän karvainen synttärisankari, joka täytti tänään 7 vuotta. Meidän vanhemmalle pojalle Hugo aikoinaan otettiin kaveriksi ja jollain tapaa terapiakoiraksi.  Poikahan sai n.esikouluikäisenä (aika menee niin nopeasti, että ihan tarkkaa ikää en muista) normi toimintaterapian sijaan "eläinterapiaa" ja saimme lääkäriltä/kunnalta lähetteen hevostallille ja poika kävi ratsastusterapiassa. Poika pelkäsi nuorena kaikkia eläimiä ihan kuollaakseen ja pari vuotta toimintaterapiaa oli jo pojalla ollut ja se alkasi maistumaan puulle ja poika ei saanut siitä enää mitään irti. Kun tuli puheeksi, että tällainen mahdollisuus olisi, missä poika pääsee tutustumaan eläimeen, harjaamaan/pitämään huolta, sekä ratsastamaan jossa saadaan kehonhallintaan kordinaatiota, olihan tähän mahdollisuuteen heti tartuttava. Terapiahevonen/poni oli aina sama ja siitä muodostui pojalle jo kaveri ja joka päivä poika kysyi, koska äiti taas näen sen hevosen. En nyt muista ihan tarkalleen kauanko tämä terapia aikoinaan kesti, mutta jos en aivan väärin muista taisi olla, että saatiin kahteen eri kertaan kymmenen kerran terapiatunnit.

Hevonen on omalla kohdallani eläin, jota jollain tapaa pelkään/vierastan. Omaki pelkoni lähti samalla, kun pääsi lähikontaktiin näiden upeiden eläinten kanssa.

Se fiilis kun tulet palaverista ja kuulet, kun sinulle sanotaan, että kyllä monen yläaste ikäisen pitäisi ottaa mallia sinun pojan käyttäytymistavoista, onhan se hieno tunne. Poika kuulemma koulussa auttaa muita, kyselee aikuisilta/opettajilta, voiko olla jotenki avuksi ja köksän tunnilla tyhjää tiskikoneen oma-aloitteisesti ja sen jälkeen kysyy mitä mä nyt voin tehdä. Poika muistaa kiittää, kun saa jotain ja ruokalan tätejäkin käy kiittämässä, sekä aukaisee aikuisille oven ja auttaa kantamaan laukkuja/tavaroita. Palaverissa samalla sanottiin, että kyllä saavat vanhemmatkin taputtaa omaa olkaansa, nimittäin niin hienosti pojalla menee ja saatte olla ylpeitä ja todellakin olen niin ylpeä mun pojasta, jonka elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Vaikeuksien kautta voittoon <3

Minä äitinä vaalin hyviä käytöstapoja paljon enemmän, kun mitä numeroita pojat saavat kokeista. Ja niistä olen pojille puhunut/opettanut ihan pienestä lähtien.  En hyväksi koroilemista, enkä sitä että vanhemmille puhutaan rumasti, sekä olen aina toilottanut pojille, kuinka pitää ottaa muutkin ihmiset huomioon ja antaa kaikkien olla omanlaisensa. Puhun kiusaamisesta paljon pojille, kyselen toki että onko heitä kiusattu, mutta myös muistutan, että ketään ei saa kiusata.

Terapiat on kaikki nyt loppu ja tulevaisuus näyttää tarviiko poika niitä jatkossa enää. Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, että mitään terapiaa ei pojalle ole. Toki poikakin on tästä onnellinen, koska kyllä tälläinen aina uuvuttaa, kun terapiat tapaa olla aina koulun jälkeen, tämä siis pidentää päivää ja kun muut saavat lähteä kotia, on se lapselle hiukan kurjaa. Itselläni olo on onnellinen ja helpottunu, sillä on niin upeaa katsoa omaa poikaa ja sitä kuinka hyvin se on kuntoutunu.

Tämän ei todellakaan ole tarkoitus hekumoida omaa lastani, mutta se tie mistä ollaan tähän pisteeseen lähdetty on kuulkaas aikamoinen tornado. Enemmän olen aikoinaan lähteny surullisin mielin palavereista, joten kun palaute on nyt teini-iän/murrosiän kynnyksellä tämä, eli iässä jossa voitaisiin mennä niin taaksepäin ja kohdata muita murrosiän ongelmia, annan itselleni luvan kerranki hekumoida. En missään nimessä ole täydellinen äiti ja teen varmasti päivittäin virheitä, mutta parhaani yritän ja joka päivä opin jotain uutta millaista on olla kahden vilkkaan lapsen äiti :)

 Just puhuin miehelle, että hitsit ois kiva katsoa pitkästä aikaa Robin Hood leffa, eli se jossa on Kevin Costner ja kuinkas ollakkaan se tulee tänään telkkarista, joten siinä menee tämän ilta. Ei leffaa ilman herkkuja, joten karkit ja vohvelit esille ja leffan pariin, moikka <3

PS:Tässä tämän aamun aamupala, kandee muuten kokeilla Arlan kookosjugurttia. eli mitä myydään maitopurkissa on niin taivaallisen hyvää. Sen päälle sopii vaikka mitä laittaa päälle esim. banaania, mustikoita tai vaikka granaatinomenan siemeniä.