Ei niin perinteiset häät & synttäribrunssi

Tein miehelle ylläri synttäribrunssin nam. Ensin oli tarkoitus mennä töiden jälkeen johonkin kahville juhlistamaan miehen vanhenemista :) Sain extempore päätöksen tehdäkki meille kotona brunssin.

Mitä mun ja mun miehen yhdessä oloon tuleen, ollaan tosiaan oltu joulukuussa 16 vuotta yhdessä ja naimisissa 6 vuotta. Oltiin 3 vuotta oltu yhdessä kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Kihloihin mentiin vuoden seurustelun jälkeen. Olin 21 vuotias, kun tapasin mun miehen ja silloin nuorena jo päätettiin jos ollaan vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä sitten mennään naimisiin. Mitään sen kummempaa kosintaa ei siis ollut, vaan tämä päätettiin yhdessä. En kuulu siihen kliseiseen joukkoon, jotka jo nuorena haaveilevat häistä ja millaiset haluaa niiden olevan jne. En myöskään ole sellainen tyyppi joka suunnittelee jotain asiaa monet vuodet, vaan meidän häät järkättiin parissa kuukaudessa ja päädyttiin talvihäihin, koska se on vuoden aika jolloin tavattiin. Mulla oli jäänsininen hääpuku ja kaasoilla oli valkoista päällä, häissä oli teemana lumi ja jää.

Hääkakkuna oli valkoinen 3 kerroksinen sokerimassalla kuorotettu kakku, jossa oli lumihiutaleita.

Mun paras ystävä soitti meille haitarilla häävalssin. Häät oli aika pienet ja niitä juhlittiin vaan lähipiirin kanssa. Kummallakaan meistä ei ole uusia vihkisormuksia, vaan molemmilla on omien vanhempien perintösormukset.

Koska mies ei kuulu kirkkoon, perinteisiä kirkkohäitä meillä ei voinut olla. Mentiin ensin maistraatissa naimisiin ja mukana oli vain kaasot ja tietysti omat lapset. Halusin kuitenkin pitää yhdestä perinteestä kiinni, eli siitä että isäni taluttaisi minut alttarille, joten meillä oli myös kirkossa vihkiminen. Vihkinen meni vaan eri kaavan mukaan mitä perinteisesti. Eli meiltä ei esim kysytty otatko tämän aviopuolisoksi, eikä lopuksi tullut julistan teidät aviopariksi, oli muitakin kohtia mitä perinteisesti ei ole, mutta oon unohtanut ne :) Niin ja kun kävelin alttarille, meillä ei soinut ne perinteiset kirkkovirret, vaan oli niin mukava kanttori, että saatiin valita ihan oma kappale mikä soi. Meidän yhteinen biisi miehen kanssa on U2 with our without you ja tämän kanttori soitti pianolla kun kävelin kohti alttaria.

Mun yksi kaasoista luki tämän meidän maistraattihäissä, ei tiedetty etukäteen tästä miehen kanssa, vaan tämä tuli meille täysin yllätyksenä. Nämä sanat niin kuvastaa mun ja miehen elämää, 16 vuoteen mahtuu kaikenlaista niin ylä kuin alamäkin, mutta yhdessä ollaan kaikista selvitty.

Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet se ihme on kai vasta oomme tänne selvinneet..........

(Juha Tapion kappale)