Onnellisen aikuisen naisen opas

Sosiaalisessa mediassa mielestäni liikaa puututaan toisten ihmisten ulkonäköön ja siihen että kaikkien pitäisi näyttää nuorelle,laihalle, treenatulle jne. No mitäs jos et täytä näitä kriiteerejä, oletko ansainnut muiden ihmisten haukut?  Itse en täytä näitä kriteerejä, vaan vartaloni on täynnä elämisen jälkiä, kasvoillani on ryppyjä ja "virheitä", selluliittiä on jaloissani ja vatsassani on jälkiä kahdesta ihanasta pojasta, sekä ikäni lähenee keski-ikää mutta so what. Tarkoittaako se, että jos et ole ns. täydellinen sinulla ei voi olla hyvä itsetunto, eikö siis ylipainoisella ihmisellä voi muka olla hyvä itsetunto onko se vaan kauniille ja laihoille tarkoitettu määrite? Mä koen, että mun itsetunto on tällä hetkellä hyvä ja olen sinut itseni kanssa.

En hae täydellisyyttä, koska sellaista ei mielestäni ole. Yritän kovaa elää terveellisesti, mutta aina se ei onnistu vaikka kuinka yrittäisin, en kuitenkaan solvaa tai ole itselleni liian ankara. Mulla nousee karvat pystyyn, kun kuulen jonkun haukkuvan ylipainoisia ihmisiä laiskoiksi,rumiksi tai surkeiksi ja tyhmiksi  jne. Miten noin julmasti voi jollekkin sanoa, se mitä sen lukemat puntarilla näyttää ei todellakaan määritä ihmisen luonnetta. Peili näyttää todella pienen murto-osan vaan ihmisestä ja se näyttää vaan ulkokuoren. Se millainen ihminen oikeasti on, se piilee kuoren sisällä, ja vasta tutustumalla ihmiseen pääset kuoren läpi todelliseen minään, joten älä koskaan tuomitse ihmistä ulkonäön perusteella.

Kuka sen määrittää, että vaan laihat ovat kauniita, fiksuja,ahkeria jne. pyh pyh ei pidä yhtään paikkaansa. Nykyään ihmiset on niin tunteettomia, ystävällisyys ja hymy ei maksa mitään, mutta silti se tuntuu olevan niin vaikeeta monelle mutta miksi?
Ihmiset alkaa jo tosi nuorena turvautumaan kauneusoperaatioihin, koska ikääntyminen pelottaa.Miksi ikääntymisen merkit eivät saa näkyä, vaan ne pitää keinolla millä hyvänsä saada pois näkyvistä. Nykyään ihmisen ulkoinen habitus on isommassa roolissa, kuin todellinen minä.

 Moni ihminen varmasti kamppailee painonsa kanssa ja jatkuvasti syyllistää itseänsä, vuosia jatkuvat diettiyritykset eivät tuota toivottua tulosta ja mieliala alkaa olemaan pohjamudissa, sellainen ihminen ei tarvitse/ansaitse mielestäni kaiken päälle vielä ulkopuolisten haukkuja, sillä kaikki eivät sitä kestä. Toisille ihmisille ulkopuolisten haukut saa vaan lisäpotkua ja halua näyttää kaikille ilkeille ihmisille, että mä pystyn siihen. Näin kävi mulla, vuosia kuulin sanoja  isokokoinen, lihava, ylipainoinen jne nämä sanat sai mut niin raivonpartaalle, että aivan kun naks olis kuulunut päässä ja se oli sitten siinä.

Mä päätin näyttää kaikille näiden sanojen takana oleville, että täältä pesee ja kilot rapisee. Mutta on myös niitä ihmisiä, jotka vajoavat entistä syvemmälle toisten rumista sanoista, ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Mutta älkää koskaan luovuttako, vaikka kuka sanois mitä. Älkää päästäkö muiden ilkeitä sanoja liian syvälle satuttamaan ja tekemään tuhoa. Sillä kun päästää ilkeät sanat liian ihon alle, voi se tehdä sellastakin hallaa/pahaa jälkeä, joita ei edes aika paranna.

Kaikki ei ole tarpeeksi vahvoja taistelemaan elämän vastoinkäymisiä vastaan. Osa taistelee kuin sotilas, osa luovuttaa ensimmäisellä rintamalla. Elämässä täytyy ottaa huomioon muidenkin tunteet, eikä arvostella muita aivan kuin itse olisi täydellinen. Sellaista ihmistä ei löydy, joka koko elämän pystyy olemaan tekemättä pientäkään virhettä.

Mä ainakin kannan omaa kroppaani ylpeänä ja juuri sellaisena kuin se tällä hetkellä on, vaikka se kuinka monen mielestä ei olisi hyvä ja kävelen kaduilla sen näköisenä/tyylisenä mistä itse pidän, en sen mukaan mitä yhteiskunta sanoo että sen  pitäisi olla. Elämän vastoinkäymiset on niin paljon mua kovettanut, että mä en nykyään piittaa mitä muut musta ajattelee/puhuu. Mä vaalin hyviä käytöstapoja ja siitä puhun myös omille lapsilleni paljon. Ei tarvi saada kymppejä kokeista ja olla kaikessa paras, vaan kun yrittää parhaansa, huomio ja auttaa muita, sekä osaa käyttäytyä hienosti, niillä eväillä pääsee yllättävänki pitkälle.

Nuoruuden koulukiusaaminen,rahattomuus, aikuisiän ylipaino, sekä oman lapsen sairastuminen. (tästä kerron ehkä joskus enemmän) Olen tehnyt itseni kanssa todella kovan työn, että sain nämä selätettyä ja että pääsiin tähän pisteesen missä olen nyt.
 En kuitenkaan elä katkeruudessa, en kanna kaunaa kiusaajilleni enkä elämälle, enkä syyllistä itseäni vaikka ylipaino sai minusta otteen. En piiskaa itseäni virheistäni, vaan yritän ottaa niistä opikseni. Elämästä pitää yrittää löytää ne hyvätkin puolet, edes ne pienet eikä antaa negatiivisuudella valtaa. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, oli virheitä tehty tai ei. Pitää oppia arvostamaan pieniä asioita joita ympärillä on.

Elämä on kuin junamatka, ihmiset astuvat syntyessään kyytiin. Toisille koko matkareitti on suora ja onnellinen, sekä matkaan mahtuu paljon iloa, naurua ja riumua, toiset tekevät matkansa vaikeiden kiertoteiden kautta, johon mahtuu paljon odottavia ja piinaavia pysähdyksiä. Junasta poistuu ihmisiä määrätyllä pysäkillä, ja sisään astuu uusia. Välillä sinulla on vierustoveri, välillä istut yksin. Koskaan et voi tietää tarviiko kanssamatkustaja apuasi. Ole valmis auttamaan, koska me itsekin tarvitsemme tietyssä vaiheessa matkaamme jotakuta.
Loppupeleissä meille kaikille reitin päämäärä on sama, joten yritä kaikin keinoin tehdä matkastasi mielyttävä, sillä paluulippua ei ole <3


Tämän kirjoituksen takaa löytyy, onnellinen aikuinen nainen.

-Love Mea-

Mustat nahkanilkkurit & ihana musta neule

 Hammaslekurista selvitty ehjin nahoin jeih :)  Hitsit että eilen oli muuten kaamee ilma, niin järkyttävä lumimyräkkä huh huh, no en valita enempää sillä pääasia että saatiin valkoinen maa tänne Vaasaan.

 Kuvien nilkkurit muutti meille perjantaina ja tilasin ne Ellokselta. Kauan tämän tyylisiä kenkiä ettin ja meinasin jo luovuttaa, kunnes sopivat löytyi ja sain ne vielä tosi hyvällä alennuksella (-50%)
Halusin nilkkurit missä ei ole korkeaa korkoa ja missä on teräväkärki.
Kyseessä on nämä nilkkurit, jos kiinnostuit klik

Tämä musta neule on siitä kiva, että sitä voi pitää mekkona tai paitana. Nettisivuilla lukee tunika, mutta mä sanoisin kyllä pituuden nähden tätä mekoksi. Neule ylettyy polviin asti, jos sen "venyttää" suoraksi. Nämä neuleet missä olkapäät näkyy on niin ihania näin talven aikaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä neuletta mekkoja ja saappaiden kanssa. Mielessä on myös jos kokeilis yhdistää neuleen Ugg saappaiden kanssa, siinä nimittäin olis aika rento ja kotoisa asukokonaisuus.

Neuleen tarkempiin tietoihin pääset täältä klik

 Neule Gina Tricot/ Saappaat Ellos / Laukku Glitter / Takki H&M/ Housut Vero Moda

Neulemekko & Hammaslääkäripelko

Sunnuntaita kaikille <3 Hetken tauon jälkeen taas asukuvia kehiin. Tämä neulemekko on mun ehdottomasti lemppari tällä hetkellä. Neulemekko on ihana myös kotiasuna villasukkien kanssa. Tämä neule ei onneksi ole sitä materiaalia joka kutittaa ihoa, vaan on todella pehmeä ja miellyttävä päällä. Kuten olen joskus aikaisemminkin maininnut, nämä neuleet tapaa olemaan niin venyvää materiaalia, että heti suosista kannattaa ottaa yksi koko pienempi mitä normaalisti käyttää.
Mä olin niin laiska laittamaan hiuksia ja kun tuulikin oli kuvaushetkellä melkoinen, laitoin latvat vaan kauluksen sisään piiloon.

Huomenna viikko alkaa hammaslääkärillä, iik asia jota pelkään, inhoan, kammoan jne maailman eniten. Nuorempana pelkäsin niin kovaa, että yleensä oksensin aina edellisenä päivänä. Mä en tiedä mikä siinä on, kun se on niin hirveetä. Oon molemmat pojat synnyttänyt ilman mitään lääkettä, mutta kun meen hammaslääkäriin otan kaikki mahdolliset puudutukset, koska en kestä hammaskipua en sitten yhtään. Toki aikuisiällä tämä kammo on vähän laantunut, mutta ei se lääkäriin meno silti ole mitään mielekästä hommaa mulle. Löytyykö kohtalotovereita?

Neulemekko H&M/ Saappaat Din sko/ Takki KappAhl / Laukku Gina Tricot

Mun haastattelun löydät nyt lehdestä

V:sa on Pohjalaisen kaupunkiliite ja tänään ilmestyi uusi nro. Liitteessä on juttua myös minusta, sekä bloggaamisesta. Pääset myös netistä lukemaan tämän artikkelin/haastattelun  KLIK

 

Mutakakun koristelu

Ostin kaupasta valmiin mutakakun ja koristelin joulun tyylisesti nämä suklaaherkkupalat. Leikkaat vaan mutakakusta kolmion mallisia paloja. Koristelet palat, vihreällä sokerikuorrutteella, M&M karkeilla ja  karkkikepeillä nam.

Juomaksi lämmintä kaakaota, sekä pieniä vaahtokarkkeja. Siinä kävi vaan niin, että jätin juoman hetkeksi vartioimatta ja hetken päästä huomasin, että meidän karvainen lemmikki (eli meidän koira) litkitti tätä juomaa menemään viimestä päivää. Posket täynnä vaahtokarkkeja oli koiralla, kun saavuin paikalle ja häntä heilui. Oli ilmeisesti senki mielestä hyvää juomaa :)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille <3

Blogi 3 vuotta

Juhlapäivä, sillä mun blogi täyttää tänään 3 vuotta. Katoin tänään mun ensimmäisiä postauksia ja voi jestas mitä kuvia oon julkaissu, kuvat tyyliin postimerkin kokoisia ja niin suttusia :) Positiivisesti jos ajattelee niin, vaikka itse sanonkin kehitystä on tapahtunu kuvien otossa ja se on kiva huomata.

Tarkoitus oli ensin, että leivon jonkun pienen kakun, mutta poika tuli kipeeksi. Yrjö pyrjö tuli kylään, joten kakku saa nyt odottaa parempaa päivää.

Täältä pääset katsomaan, blogin vanhoja postauksia klik

Tässä kuvia isänpäivä aamiaisesta, mun pikkujoulu tyylistä, sekä niin söpöstä lumiukko juomasta.
Huulipuna on jäänyt todella vähäiselle käytölle viime aikoina, mutta tähän tuli muutos ja värikkäät huulet on taas löytänyt tiensä mun kasvoille. Kyllä piristää kun saa vähän kasvoihin väriä, varsinkin kun ilmat on mitä on. Kuvissa myös uutuus laukkuni, jonka löysin Gina Tricotista.
Kuvien hopean värinen tarjotin ja vaaleanpunainen lautanen on kippislöytöjä.  Musta on tullu astioiden himohamstraaja ja haukkana niitä kirppiksiltä etsin. Tänään ostin kermakannun, kermaa en juo mutta tästä lahtien taidanki laittaa sitä kahviin :)

New week, new craving

Mukavaa alkanutta viikkoa <3 Kiireinen viikko on takana ja kiireinen viikko edessä. Eilen illalla, otin pienen irti oton ja nautiskelin herkullisen vadelmajuoman, samalla kun pojan kanssa katottiin Talentia. Mä en niin tästä ohjelmasta piittaa, mutta pojalle on niin tärkeää että äiti istuu sohvalle sen vieressä ja kattoo ohjelmaa sen kanssa.

Kävin vähän mun laukkuja läpi ja huomasin, että kaapissa lojuu paljon laukkuja jotka ovat jääneet todella vähäiselle käytölle. Laukku jota olen pitänyt paljon ja on ollut kaiken sen rahasumman arvoinen on Malenen laukku.Oon hiljalleen alkanut kaartumaan sinne suuntaan, että olisko nyt aika kotiuttaa vaalean sävyinen yksilö myös meille. Malenen vaalean sävyinen laukku näyttää olevan vaan joka paikasta loppu, pienempää mallia löytyy kyllä mutta tykkään tästä isommasta mallista enemmän.

Kirppispöytä olisi nyt niin paikallaan, sillä vanhoista tavaroista olisi hyvä päästä eroon ennen kuin alkaa mun joulusiivot. Meillä päin on vaan se, että kirppiksille alkaa olemaan puolen vuoden jonot, kääk emmä niin kauaa jaksa odottaa. Facebookissa en jaksa myydä, sillä siinä on liikaa sidoksissa kellon kanssa ja pitää päivystää kotona,odottaa ostajaa ja jossain tapauksissa odotat turhaan. Noh pitää kattoo mihin päädyn, vai lahjoitanko tavarani hyväntekeväisyyteen, siitä saa ainakin hyvän mielen.

It´s poncho time

 

 Voi kääk mitkä ilmat Vaasassa ollu viime päivät, järkyttävä tuuli ja rapakeli. Kaivoin kaapista ponchon esille, niitä en ookkaan pitkään aikaan pitänyt. Viime talvena en juuri mitään muuta pitänytkään ja tämä vaatekappale sai silloin uuden nimenkin mun mieheltä, eli torkkupeite :)
Mies sanoi koko talven, taasko sulla on toi torkkupeite päällä ja kaupassa kun mentiin sisustuspuolelle, mies ehdotti että enkö ihan hyvin voisi heittää päälleni ihan oikeaa torkkupeittoa, kun mitään eroa miehen mielestä näissä kahdessa ei ole.

Vaikka ehkä ihan tämän kelin kengät nämä saappaat ei ole, halusin silti niitä eilen ulkoiluttaa. Ylipolvensaappaat on mun lempparit, tennareiden lisäksi. Nämä uudet tulokkaat tuli tällä viikolla ja ne olivat just kuin netissä oltiin niistä kerrottu. Tilaaminen kun on välillä sellaista arpapeliä, kun nettisivuilla jokin tuote voi näyttää aivan erille livenä. Ja mä oon tosi laiska/huono palauttamaan mun tilaamia tuotteita ja ihan siitä syystä, että jotenkin se tuppaa unohtumaan, jos ei heti vie postiin. Toki nykyään kun hennesin tilaamat tuotteet saa palauttaa liikkeeseen, niin se on ollut tosi hyvä juttu.

Saappaat Zalando/ Farkut H&M/ Poncho Gina Tricot

Mitä pukea päälle pikkujouluihin?

Pikkujoulukausi on nyt ajankohtaista, joten kasasin tähän vähän ideoita miten pukeutua näihin partyihin. Tai mitä mä voisin pukea päälleni :) Yritin laittaa kollaasiin sellaisin vaatekappaleita, joita pystyy keskenään yhdistämään ja tietysti se mikä tärkeintä, että ovat lompakkoystävällisiä.

Nahkahame tai nahkahousut ovat niin klassiset ja monivuotiset, että jos et niitä omista suosittelen ostamaan. Niitä voit pitää niin juhlissa, kuin arkenakin, eli jos juhliit laitat nahkahousut ei ostamasi tuote ole vaan yhden illan juttu tai vaatekappale joka soveltuu vain juhlatilaisuuksiin. Eri asusteilla saat muokattua tyylistäsi, joko rennomman tai juhlavamman. Mun nahkahousut, bleiseri ja tennari kombo on ehdottomasti mun arjen suosikki kokonaisuus.

 Vaatteet H&M,Nelly ja Zalando

Vaikka tässä kollaasissa vaatteet painottuu aika tummiin sävyihin, pystyt joulumaista väriä tuomaan huulipunalla tai asusteilla. Vihreän asun ja punaisen huulipunan kombo on mielestäni niin ihana. Joulu on sitä aikaa, kun bling bling asusteet, kengät jne saa kaivaa esille, mutta pitää muistaa että liian joulukuuseksi itseään ei kannata koristella :)  Jos laitat ison näyttävän korun,esim tumman mekon kanssa on isot korvakorut too much, eli liikaa. Tässä tapauksessa jos olet kuitenkin niin kova korvakoru fani, että et osaa ilmankaan lähteä suosittelisin pieniä/siroja. Tai jos sun kengät ovat jo todella näyttävät eli bling bling kengät, riittää se jo yksinään tuomaan kokonaisuuteen korumaisuutta/juhlallisuutta.


Tätä kollaasia ei kannata orjallisesti tuijottaa, vaan tarkoitukseni oli tuoda ideoita miten pystyt samoja vaattekappaleita sekoittamalla saamaan eri tyylisen kokonaisuuden.

AUTA

 Ihmisten auttavaisuudesta haluaisin pari sanaa tänään sanoa.  Odotin mun nuorimmaista poikaa ja olin polkemassa koulusta kotia. Koulupäivä oli mennyt hyvin ja olin iloisella tuulella, kunnes nurkan takaa tuli auto ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen. Kaaduin maahan ja pyörän vanne meni aivan solmuun ja kun makasin maassa heti ensimmäisenä tottakai pitelin mahaani ja ajattelin "apua onko vauvalla kaikki hyvin"

Auto kyllä pysähtyi, koska vika oli täysin hänen, mutta autosta aukesi vaan ikkuna. Ikkunan takaa nuori mies huusi " onko sulla kaikki hyvin, sattuiko pahasti" makasin maassa ja sanoin " joo ei käyny pahasti, mutta oon raskaana" Kun kuljettaja kuuli lauseen oon raskaana, meni ikkuna nopeasti kiinni ja kaasujalka meni polkimelle ja tsiu auto lähti menemään. Kuljettaja taisi säikähtää, mutta todella raukkamaista karata. En ehtinyt näkemään rekkaria en mitään ja shokissa vauvan kunnosta en edes auton merkkiä pistänyt mieleen. Mun ohi käveli paljon ihmisiä ja kaikki vaan tuijotti, ketään ei auttanut, siis jotain pöyristyttävää.

Pääsin onneksi ylös omin avuin ja talutin pyörän kotia, kävin lääkärissä ja vauvalla oli onneksi kaikki hyvin ja mitään vakavampaa ei tapahtunut.

 Mistä tämä vanha tapaturma pompahti taas mieleeni on se, että kaaduin eilen pyörällä ja aika pahasti. Nyt ei tarvinu kun miettiä onko itellä kaikki hyvin, sillä mun mahassa ei asu ketään heh :) Olin nostamassa pyörääni ylös, kun huomasin että mun ohi meni ihmisiä. Toisella oli niin naama ruudussa kiinni eli kännykkä kädessä, että se ei varmaan edes noteerannu että sen vieressä just kaatu joku pyörällä.  Toinen ihminen taas puhui puhelimeen ja nauraa käkätti sinne jostain vk.lopun bileistä.
Mitään murtumia ei onneksi tullu, mutta käsi on kovaa kipeä ja jalka vähän arkana. Enempi mulle tuli tästä tapahtumasta todella surullinen olo, missä on ihmisten halu auttaa?

Kun ihminen kaatuu, miksi lähestulkoon kaikkien ensimmäinen ajatus on "apua eihän ketään nähny" onko kaatuminen jotenki noloa vai mistä tämä johtuu?

Kun näet ihmisen kaatuvan tai jonkin tapaturman tapahtuvan, miksi pitää tuijottaa? Eikö tuijottamisen sijaan voisi mennä kysymään "onko sulla kaikki hyvin, tarvitko apua" vai onko se liikaa vaadittu, katos eihän tuntemattomille ihmisille voi mennä puhumaan. Onko kaikilla niin kiire, että auttavaa kättä ei voi tarjota?


Eilinen ilta meni sängynpohjalla kroppa muusina, onneksi olin ehtinyt vaihtaa puhtaat ja jopa uudet lakanat.  Paras uni tulee uusissa lakanoissa :)

We can´t help everyone, but everyone can help someone.

Never be afraid to help others in their time of need. Because you never know when you may need a helping hand.  

Last days

 Oon pitänyt ihan tietoisin parin päivän (okei melki viikon) hengähdystauon ja jättänyt blogijutut hetkeksi rauhaan. Tekee hyvää vähän hengähtää välillä ja taas jatkaa täydellä teholla. Välillä tuntuu, että voisin postata montakin päivitystä päivässä, välillä taas ei huvita yhtään mikään. Kuvia otan kyllä ihan päivittäin ja mun menoa jne voi enempi seurata Instasta (linkki sivupalkissa)

Tää pimeys saa mulle harmaita hiuksia, sillä en vaan yksinkertaisesti ehdi ottaa asuakuvia samaan tapaan kuin kesällä. Ideoita ois vaikka muille jakaa, mutta minkäs teet kun pääset töistä siihen aikaan, kun katuvalot menee päälle ja se tarkoittaa että hyviä kuvia ei tule. Meinasin kesällä, että otan vähän niin kuin varastoon talvea varten kuvia, mutta tulin siihen päätökseen, että ketä kiinnostaa talvella katsoa hellemekko kuvia (mua ei ainakaan)  Mä ainakin yritän just nyt hakee inspiksiä talvipukeutumiseen ja Pinterest on ollut kovassa käytössä viime päivät.

 Vk.loppuna oltiin kaverin järjestämissä pikku jouluissa ja oli niin hauska ilta. Ensimmäiset jouluruoat on nyt syöty ja joulun makuun päästy. Laitoin kerrankin oikeen kunnolla meikkiä naamaan ja meikkasin pitkän kaavan kautta. Ostin Kardashian irtoripset ja ne muuten oli tosi hyvät. Liima oli hyvää ja ripset pysyi koko illan silmissä kiinni. Monet manaa sitä, että irtoripset tapaa irrota silmistä illan aikana. Mä tein niin, että leikkasin ripsinauhan kahteen osaan ja laitoin silmiin, näin ne pysyy paikoillaan paremmin.

Tänään laitoin joulutähdet ikkunoihin ja pihalle jouluvalot. Pojille ostin joulukalenterit ja kävin hakemassa joulusuklaata, kotona soinu joka päivä Michael Buble´:n joulucd. Ihanaa joulu tulee :)

Tilasin Wish.comista teeukkelin (onko muuten teille tuttu firma) teepuruja laitetaan tämän ukkelin "housuihin" ja laitetaan ukkeli kylpemään veteen, hauska kapistus ja maksoi 1€ Mä oon viime aikoina tilannu täältä firmasta vaikka ja mitä. Eilen tuli poikien pleikkari ohjaimiin eri väriset kuoret ja nämä makson vaan 1€/kpl. Itselleni tilasin kahdet imagolasit, sellaset pilotti tyyliset, joita näkee nyt paljon ihmisillä. Niitä tässä jo kovaa odotan ja toivottavasti postimies pian tuo ne. Kaikea kivaa oon löytäny Wish:ltä ja osa tuotteista on tullu viikossa, joissakin on kestänyt parisen viikkoa.

First snow

Rantautui se lumi vihdoinki pohjanmaalle. Aamulla kun katso ikkunasta, nuorimmaisen pojan ensireaktio oli että jee lunta pääsee pulkkailemaan.Poika oli jopa niin tärinässä lumesta, että pienet ilon tanssitkin se veimas menemään heti aamutuimaan. Mä taas kauhistelin meidän autoa, joka oli aivan lumen peitossa ja oven edessä oli sen verran paljon lunta, että millään hepposilla kengillä oli ihan turha kuvitella lähtevänsä tetsailemaan lumihankeen. Lumi tais jollain tavalla yllättää, sillä mitään aurauksia ei oltu aamulla tehty.

Ilma oli just semmonen, että pipo syvälle päähän, paksumpi takki päälle ja töihin. Vaikka talvisemmat vaatteet piti kaivaa kaapista, nahkahousuista en luovu vaikka tulis kiviä taivaalta heh :)

Oikeat asukuvat????

 Huomattavasti parempi aamu oli tänään ja iso kiitos maileista joita lähetitte <3


Monesta paikasta oon viime aikoina lukenut siitä, kun joillakin bloggaajilla ei ole enää päivän asu kuvia, vaan tarkoituksella vaatteet laitetaan vain kuviin ja riisutaan tämän jälkeen pois. Moni tästä on purnannu ja tämä on jakanut mielipiteitä.

Ihan näin alkuun tehdään selväksi pari asiaa. Omassa blogissani, jokaista tähän mennessä olevaa asua olen pitänyt päälläni ihan kuvauksen jälkeenkin. Jokainen vaate, joita ootte kuvissa nähneet mun päällä, on mun vaatekaapista otettu. Ostan vaatteita ihan käyttötarkoitukseen en kuvia varten (hui tämä tulis kalliiksi, jos pelkästään blogia tai kuvia varten ostaisin vaatteita) Toki kyllä mulla niitä heräteostoksia on kaapissa, mutta kenellä naisella nyt ei olisi :)

Mua ei henk.kohtaisesta häiritse, jos muilla bloggareilla on pelkästään kuvien ottamisen ajan määrätty tyyli. Moni bloggari varmaan yrittää asukuvien välityksellä antaa tyylivinkkejä muille, tai tässä uskossa ainakin itse olen. En ymmärrä mitä sillä on väliä, onko bloggari heti kuvien jälkeen ottanut nämä vaatteet pois, joita kuvissa näkyy. Mä luen paljon muotilehtiä ja ei niilläkään malleilla ole sitä tyyliä, joita kuvissa näkyy ja silti mä ainakin saan paljon ideoita pukeutumiseen. H&M kuvastoa varmaan moni lukee/katsoo, tai monen muun eri firman mainoksia, on se sitten Halpa-Halli tai mikä vaan. Noh ei niillä malleilla ole oikeasti niitä vaatteita ja silti varmasti moni kattoo " oi kuinka kivan näköinen takki, pitäiskö käydä ostamassa"  Ero on ainoastaan se, että mainoksiin on joku stailaaja mallit pukenut ja bloggari yleensä itse valitsee kuviin vaatteet.

Mä tykkään katsoa kuvia ja tykkään visuaalisesta näkemyksestä. Jos näen ihanan asukuvan missä jollakin, on se sitten mallilla tai bloggarilla on kiva tyyli, mua ei haittaa onko se tyyli sillä enää tunnin päästä ollut kuvien ottamisen jälkeen. Onko se sitten aitoa, jos kuvien ottamisen jälkeen vaatteet otetaan pois. Noh siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Toiset tykkää hienoista sisustuskuvista, toiset inhoo kun sisustusbloggarit järjestää kodin just vaan kuvia varten siistiksi (koska ei hän ketään voi asua niin siistissä kodissa ja missä on elämisen jälki) Mä en ainakaan tykkää katsoa, jonkun sotkuista kotia, on se sitten realityä tai ei. Mielummin mä katson kauniita kuvia, vaikka kaikki olisi vaan kuvia varten stailattu. Mutta niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, kaikilla saa ja kuuluukin olla oma mielipide <3

Not a good morning

Huh mikä aamu oli, meinattiin nukkua poikien kanssa pommiin. Olin laittanu herätyksen, mutta väsyneenä olin sen sammuttanut ja jatkanu uniani. Ilmeisesti herätyskello ja minä ei oltu samaa mieltä siitä koska pitää nousta :) Säpsähdin jossain vaiheessa ja kun hokasin että kello oli jo paljon, nousin kun raketti ylös sängystä. Mä käytän piilareita, joita pidetään kuukauden putkeen 24/7 ja yön jäljiltä kestää hetki, ennen kuin näen mitään ja piilarit kostuu. Joten tämän rakettiherätyksen seurauksena, kävelin päin ovea ja hieno kuhmu ottas jatkoin aamuani (ja kyllä saa nauraa, annan siihen luvan) Manasin kun mikä ja ei tämä vielä tähän lopu, alkasin laittamaan pojille pikaisesti aamupalaa niin astiakaapista tippui lautanen ja tietysti aivan tuusen nuuskaksi se meni. Ja kyseessä ei ollut mikä tahansa lautanen, vaan lahjaksi saatu lautanen jolla on tunnearvoa.

Ajattelin, että laitan paahtimeen omat leipäni,ne vimpat kaks leipää jotka leipälaatikossa oli. Samalla kun odottelin leipiä ajattelin, että imuroin sirpaleet pois ettei tuu haavoja jalkoihin. Olis tämäkin pitänyt arvata, kerran mun aamu oli alkanu jo huonosti, nimittäin ne mun leivät otti ja paloi eli mustat leivät pompahti paahtimesta ulos.

Huh huh no onneksi pojat ehti kouluun ajoissa, eivätkä myöhästyneet. Vaikka kuinka mun teki haistattaa tälle päivälle pitkät, v### käyrä onneksi laantui nopeasti. Kerran leivät loppui ja mua ei yhtään napeksinu alkaa syömään mustia/palaneita korppuleipiä, alkasin tekemään Amerikkalaisia pannukakkuja. Kun pannukakut oli valmiit otin pienen rauhoittumishetken ja otin pörröisen kaverin kainaloon,lehden käteen ja vaan olin hetken.

Huominen toivottavasti alkaa paremmin, nyt telkun ääreen ja odottamaan Emmerdalea, johon oon muuten jäänyt aivan koukkuun, ennen en tykänny tästä sarjasta.