2 pojan äiti/Vaimo= väsynyt

Vatsasi seudulla komeilee haaleat "tatuoinnit" jotka ovat merkit kahdesta ihanasta pojasta ja heidän tulemisesta mun elämään. Nämä merkit ovat ikuiset muistot ja rakkaampia minulle kuin mikään sixpack vatsa. Kahden pojan äitinä ja vaimona, sitä vetää itsensä välillä niin äärirajoille että oma jaksaminen unohtuu täysin. Jos huilahdan olenko huono äiti/huono vaimo ja laiska ihminen? Kerran talossani on poikia on meno ja vilske myös sen mukaista, arkeni ei ole kimallusta ja kurmeeta, vaan kuten normaaliin elämään kuuluukin, elämässäni on alamäkiä ja välillä tie on todella kuoppainen.
Välillä saan pukea korkkarit jalkaan ja tehdä tyttöjen/naisten juttuja, välillä huomaan seisovani eteisessä hiukset sotkussa, meikittä maila kädessä ja odotan että poikani pukee maalivahdin varusteita päälle. Sillä alkamassa on minun ja pojan yhteinen aika ja poika odottaa että äiti aloittaa selostamaan meidän katulätkä peliä. Poika maalissa äidillä maila kädessä ja äidin suusta tulee " Rinne torjuu mutta Kanadan pelaaja tekee uudelleen hyökkäyksen"  Hömppä äitinä nämä pojat saa mut kaikkeen hulluuksiin aina mukaan ja pitää mut vauhdissa :)
Yritän saada jokaisesta päivästäni jotain hyvää irti, koska huonoissa asioissa rypeminen tuo itselleni vaan lisää tuskaa ja vetää oloni alaspäin.
Haaveilen, mutta yritän myös nauttia siitä mitä minulla on. En omista fitness kroppaa, en käy salilla 5 kertaa viikossa, enkä banaanin syönnin jälkeen saa huonoa omaatuntoa. Vartalossasi on ruttuja ja kuopia (sellua)  sekä kasvoillani on ryppyjä, ne ovat jälkiä siitä että olen tähänkin ikään asti kokenut paljon ja elämisen jäljet kuuluukin näkyä.
En omista parhainta kuntoa, mutta koen kaiken muun tekevän minut onnellisemmaksi.Terveys, perhe ja ystävät on paljon tärkeämpää kuin mikään materiaali ja ulkokuori. Olen itsestäni ylpeä, sillä lähes satakiloisesta naisesta olen päässyt tähän pisteeseen, mutta saako itsestään olla ylpeä vai onko se joillekki liikaa ja vaan itseään kehumista ja näytille tuomista? En ole koskaan ollut sokerilakossa ja tuskin tulen ikinä olemaankaan, en siihen pysty enkä niin tiedä haluanko edes. En ole minimaalinen, enkä halua olla vaan minun on hyvä olla juuri tällainen kuin olen eli väsynyt mutta onnellinen äiti <3