STOP kiusaamiselle

 Koulut ovat alkaneet ja ajankohtana on taas kiusaaminen. Tässä on yhden tytön tarina kiusaamisesta ja tämä perustuu tositapahtumiin.

Kun tyttö oli pieni joutui hän kiusaamisen kohteeksi.Tyttö leikki koulunpihalla kavereiden kanssa he nauroivat, leikkivät ja heillä oli hauska koulupäivä,hän eli nuoren tytön onnellista elämää. Tyttö oli hymyilevä ja iloinen koululainen, kunnes yhtenä aurinkoisena päivänä kaikki muuttui synkäksi.

Tytön koulussa oli niitä tyypillisiä "mean girl" tyttöjä, yhtenä päivänä hän näki kun kiusaajat lähestyivät heitä ja alkasivat kutsumaan tyttöjä yksitellen luokseen. Tytöt seisoivat rivissä pelokkaana ja odottivat kiusaajien kutsuvan heidän nimeään. Kaikki muut nimet kutsuttiin,mutta kiusaamisen kohteeksi joutuneen tytön nimeä ei koskaan kuulunut. Koska tytön kaverit pelkäsit kiusaajia, eivätkä he uskaltaneet sanoa STOP, näin ollen kiusaamisen kohteeksi joutunut tyttö jäi yksin seisomaan koulunpihalle pää alaspäin ja mieli surullisena.

Tyttö sai silmälasit jo 4 vuotiaana ja koska hänellä oli tosi huono näkö ja siihen aikaan ei ollut mitään erikoishiontaa laseille, tytön silmälasit olivat isot ja kuin suurennuslasit päässä. Tälle asialle hän ei voinut mitään ja ilman niitä tyttö oli melkein sokea.(välillä tyttö oli ilman laseja,koska hän ei jaksanut kuunnella haukkuja ja ilkeitä sanoja )  Tämä antoi silti kiusaajille syyn haukkua/kiusata tyttöä mm.sammakoksi,mulkosilmäksi,pullonpohjaksi. Tunnit kuluivat koulussa nopeasti ja monesti tyttö istui luokassa katse koko ajan koulunkelloon. Opettajan ääni alkasi hiljalleen hiipua korvista pois ja tilalle tuli kellon tikitys.Joka ikinen viisarin heilahdus sai tytön sydämen sykkeen nousemaan ja palan kurkkuun,sillä ajatus siitä että pian alkaisi taas välitunti ja tyttö joutuisi taas koulunpihalle yksin seisomaan sai tämä tytölle isoja pelkotiloja aikaiseksi. Koulunkäynti muuttui päivä päivältä vaan painajaismaisemmaksi. Yksinäiset välitunnit, ryhmätyöt jossa kukaan ei halunnut olla sinun parisi, alkasi hiljalleen muodostamaan nuorentytön mieleen epätoivon merkkejä.

Tyttö ei uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään ei opettajalle ei vanhemmilleen. Ja välillä tyttö jopa piiloutui johonki nurkan taakse,ettei välitunninvalvoja näkisi että hän oli yksin pihalla..Sillä jos kiusaajat saisivat selville että heistä on juoruiltu aikuisille, vihastuisivat he siitä vaan enemmän ja satuttaisivat häntä enemmän.

Tyttö oli säästänyt kolikoita säästöpossussa ja yksi ilta hän sai idean että mitäs jos hän tekisi jokaiselle kiusaajalla sellaiset "kaveripussit" johon hän laittaisi kaikki kolikot jotka hänellä oli säästössä, karkit ja tarrat mitä hänelle oli olisivatko he sitten hänenki kavereita.Aamulla toivekkaana tyttö marssi kouluun iso ja raskas reppu selässään,sillä kirjojen lisäksi repussa oli myös nämä pussit. Tyttö antoi aamulla kädet täristen ennen tunnin alkua nämä pussit kiusaajilleen, ne pussit jotka hän oli ystävyydellä heille tehnyt. Loppuisiko nyt tämä kiusaaminen ja saisin vihdoin rauhan tytön mielessä pyöri.No niin ei käynyt kiusaaja tytöt ottivat pussit nauroivat,tiputtivat pussit maahan talloivat/polkivat ne ja lähtiessään huusivat  "siivoo noi pussit,jotka roskasit"

Kyynel silmissä tyttö keräsi jokaikisen roskan ylös, myös ne rikkoituneet tarrat jotka olivat hänelle tärkeät ja joista hän oli silti ystävyyden nimissä valmis luopumaan. Tyttö pakkasi rikkoutuneet pussit takaisin reppuun,pyyhi kyyneleet kasvoiltaan ja jatkoi tunnille. Miksei tämä koskaan lopu,miksi minuun sattuu ja kukaan ei välitä, nämä olivat nuoren tytön mielessä joka päivä ja tästä syystä myös koulunkäynti kärsi. Se joka oli ennen niin kiva paikka, se paikka jossa tyttö oli ennen iloinen ja nauravainen nuorentytön alku. Mitä tälle paikalle tapahtui, miksi tämä vietiin häneltä pois? Paikka muuttui päivä päivältä tytön silmissä taistelukentäksi,se oli paikka jossa sinun täytyi taistella itsesi kanssa, paikka jossa jokainen minuutti oli tuskaa ja jossa odotit toiveikkaana että se loppuisi. Se oli paikka,josta kiusaaminen teki pelokkaan paikan.

Vuosia kului ja osa näistä vuosista kului tytöllä sumennuksessa,sillä päivät meni siinä että yritit selviytyä ja saada voimia että jaksat huomiseen. Tyttö siirtyi yläasteelle ja vasta silloin hän sai uuden alun,sillä tyttö meni eri kouluun kuin nämä kiusaajat. Vihdoin hän pystyi taas nauttimaan nuoruusajoistaan,vaikka surullista se onki että häneltä vietiin osa nuoruutta ja sen vei joku toinen tahalleen ei se silti tyttöä lannistanut, vaan uusi koulu ja uusi energia alkasi hiljalleen muodostamaan tytön kasvoille sen iloisen tytön ilmeen joka kasvoilla ennen oli.

Tyttö kirjoitteli paljon ajatuksia lapulle siihen aikaan kun häntä kiusattiin eniten. Tässä 10 vuotiaan tytön kirjoitelma vuosien takaa............

Mitä ikinä tein teille mitä ikinä sanoin teille, 

että teille on oikeus satuttaa mua. Yritin olla ystävä ja keveri 

mutta hylkäsitte minut. 

Olin yksin olin onneton vailla yhtään ystävää. 

Joka aamu herään onnettomana

 ja ainoastaan siitä syystä että kiusaatte minua. 

Teitte muille pahaa omasta tahdosta ja muutitte ilon suruksi.

Koska tajuatte että ilkeät sanat ja teot satuttavat ja hajottavat sydämmen sirpaleiksi.

 Eli kyseessä ei ole keksitty tarina vaan tämä pohjautuu pikku-Mean nuoruus aikoihin eli omaan elämänkertaani :)

Aikuisiällä muutuin tosi vahvaksi ihmiseksi, nykyään en jää murehtimaan mennyttä elämää vaan katson tulevaa. En myöskään anna näiden vanhojen asioiden hallita elämääni,enkä anna niiden oottaa otetta elämästäni. En enää muistele mitää pahalla. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut,en pysty siihen enää vaikuttamaan,en myöskään kanna kaunaa enkä toivo kiusaajilleni pahaa. Jälkeen päin harmittaa se,että en rohkeasti kertonut asiasta aikuisille. Vaikka nuorena ns.romahdin ja elämäni oli sirpaleina, nousin pohjalta taistelijana keräsin sirpaleet kasaan ja olen vahvempi/rohkeampi kuin koskaan, sillä kukaan eikä mikään satuta minua enään.

This was the story of my life <3

 Kannattaa kuunnella tämä Hanna Pakarisen & Lc nickin kappale todella hienot sanat ja koskettava biisi.......

Mul on paha olla mut se ei vaan näy, sä tiet et näin pitäis tehä ei tää käy. Tiiän kuinka paljon tää sua satuttaa, en voi virhettäni korjata vaikka kaduttaa.Oon kuin paperilappu jonka ruttasit et rupee suoristaa vaikka koittaisit. Kamalia lauseita ilkeitä katseita huutoa,naurua kukaan ei uskalla sanoa STOP. Seis seis seis lopettakaa näin ei voi jatkuu enään. Seis seis seis lopettakaa näin ei saa rikkoo ketään. Älä kato vierestä sellaista vääryyttä nyt sun on oltava se joka uskaltaa sanoa STOP.................