Tervetuloa uuteen blogiini

Nonni nyt on se aika, eli kerätä viimeiset kimpsut ja kampsut ja asettautua uuteen blogiini. Sain tosiaan kutsun liittyä pohjoismaiden suurimpaan blogi portaaliin ja niin kuin aikaisemmin kerroin, olen jo kauan halunnut uusia tuulia blogin puolella. 

(Nouw on pohjoismaiden suurin blogiportaali ja joukossa on upeita bloggaajia, myös muualta kuin Suomesta)

Tervetuloa

Klikkaa alla olevaa linkkiä niin pääset uuteen blogiini

https://nouw.com/beinspiredbymea 

 

Uusien tuulien aika - BLOGINI MUUTTAA

Mulla on teille uutisia

Uusi blogini avaa pian ovensa, eli on aika sanoa hyvästit bloggerille ja aloittaa uusi elämä uudessa blogissa.

Uusia tuulia siis tiedossa ja näitä tuulia olen kaivannut jo pidemmän aikaa. Älä suinkaan hätäile, en muuta kauas, muutan vain yhden klikkauksen päähän. Kerron sinulle heti uuden osoitteeni kun olen muuttanut. Tuparit järjestän nyt tulevana sunnuntaina, joten silloin ovet aukeavat myös sinulle, joten pysy kuulolla.

Suurimman osan asioistani täältä vanhasta blogista otan mukaani uuteen blogikotiini, mutta haluan myös osittain aloittaa puhtaalta pöydältä. Koska olen ihan hiljattain vasta muuttanut, ymmärräthän, että uusi blogikotini voi olla vähän sotkuinen ja kaikki vielä hakee paikkaansa <3 

Kun blogini muuttaa, en suinkaan halua muuttaa sinne yksin, vaan haluan enemmän kuin mielelläni teidät jokaisen lukijani mukaani muuttoautoon ja kohti uutta blogikotiani <3

Odotan innolla uutta alkua ja toivon että myös te lukijat muutatte kanssani.

Pysy siis kuulolla, sillä pian on aika sulkea yksi ovi ja avata ihan uusi, joka toivon mukaan tuo tulleessaan ihania uusia asioita elämääni.

Love Mea

Lately

-Aina kun pojat lähtee aamuisin kouluun, meidän Hugo menee ikkunan luo, tuijottaa ulos ja se odottaa niin kauan siinä kunnes pojat pääsee koulusta kotia. Välillä kun kuuluu pihalta ääniä, se käy ulko-ovella ja kun poikia ei näy, se palaa ikkunan luo. Jos me kaikki ollaan kotona, se nukkuu ja makoilee rauhassa, mutta jos mä satun lähtemään ulos, se ryntää heti ikkunan luo ja odottaa, että palaan sisälle, siksi me kutsutaanki sitä ikkunakoiraksi.

-Vk.lopun vohveliherkut. Toki mä en ehtiny kun haukun ottamaan yhdestä ja hiiret oli hyppiny taas pöydille ja kaikki oli mennyt parempiin suihin. Jos illasta on jäänyt esim. jotain herkkuja pöydälle, aamulla kun herään yleensä herkut on kadonnut ja pojat on käyny salaa ne syömässä 

äitin nukkuessa :)

-Ikean sapluunat on kivoja ja niillä tykkään koristella juomia. Viime aikoina, oon tehnyt lämpimiä kaakaojuomia, vähän kermavaahtoa mukaan ja sampluunasta kiva kuva päälle nam. Toki juoma maistuu ihan samalle oli kuvaa tai ei, mutta se nyt on ihan omaksi iloksi lisukkeena :)

-Liian kylmä pihalla lähteä ottamaan asukuvia, joten selfieiden otto on lisääntynyt. Mä kyllä tarkenen, mutta hovikuvaajan sormet jäätyy. Mulla oli akkua ylipuolet jäljellä tässä yx päivä kun mentiin ulos, ihmettelin kun akku loppu yht.äkkii ja se ilmotti että yx prossaa enää jäljellä. Palattiin takaisin sisälle, niin akkuun ilmestyi takaisin se määrä mitä siinä pitikin olla, eli se 50% Vasta myöhemmin kuulin, että kylmät ilmat ja kova viima voi kuulemma tehdä älypuhelimiin näin, what uutta tietoo mulle, mä olin jo hautaamassa kännykän ja toteamassa että se on rikki tai suht.uudessa kännykässä akku ihan paska.

-Runebergintortut on mun miehen herkkuja ja niitä mies oli käynyt ostamassa. Mä en oo koskaan niistä tykännyt, mutta kerran mies niitä oli ostanu, niin sen mieliksi söin yhden. En tiedä mikä niissä on kun niin moni tykkää. Mun makuun on enempi kaikki juustokakut.

-Pojilla oli eilen koulupäivä ja herätyskello soi lauantai aamulla puoli seitsemän. Sillä välin kun pojat oli koulussa, käytiin miehen kanssa sushilla. Ruoka jota inhosin ylikaiken vielä vuosi sitten. Makunystyrät tottuu ja nykyään pidän tästä ruoasta tosi paljon.

-Illalla tulee monta uutuus ohjelmaa telkusta, joidenka ensimmäiset jaksot nyt ainakin pitää katsoa. Sen jälkeen näkee jääkö niihin koukkuun. Selviytyjät Suomi, sekä X factor, ilta menee siis sohvalla makoillen.

On my mind

Meistä jokainen vanhenee, haluttiin sitä tai ei. Toiset tekevät kaikkensa, että pysyisivät ikinuorina ja heille sana vanha/vanhentuminen on kuin mörkö kaapissa jota ei saa päästää ulos. Toiset taas hyväksyvät iän tuomat muutokset ja ovat sinut asian kanssa. Naiset tulevat varmasti aina kamppailemaan tavalla tai toisella oman ulkonäön kanssa, ainakin jossain vaiheessa elämää.

Ulkonäkö paine voi johtua ihan omasta tyytymättömyydestä omaan kehoon tai ulkopuolinen paine on liian kuormittavaa. Nykyajan kauneusihanteet ovat menneet siihen, että mitä muovisempi sitä parempi, harvassa ovat nuoret jotka liputtavat luomun perään. Siitä on tullut myös luettua joskus, kuinka nuoret ihmiset ovat pelkästään somen ulkonäkökiusaamisen takia joutuneet hakeutumaan kirurgin veitsen alle, koska itsetunto on niin rapistunut. Pistää surulliseksi lukea tällaista.

 Ihmiset (oikeastaan naiset) arvostelevat paljon muita mm. sitä minkä ikäiseltä kukin näyttää. Naiset ovat keskenään toistensa vihamiehiä, kateellisuus on niin vahvassa roolissa, että se saa sinut jopa haukkumaan muiden ulkonäköä vahvoilla sanoilla, saadakseni oman hyvän olon kohoamaan. Ei miesten keskuudessa ole niin vahvaa ulkonäkö-katkeruutta tai arvostelua toisten ulkoiseen habitukseen. Miksi me naiset sitten sorrumme siihen?

Nykyään moni kertoo netissä paljon omasta elämästään ja avoimesti, jakaa kuvia jne, oli se sitten blogissa, omalla Face-seinällä jne. Joskus esim.vääränlainen kuva ja pienikin kirjoitus voi saada ihan toisenlaiset mittasuhteet.

Jos sulla sivuprofiilissa näkyy vähäkin pömppömahaa = Olet raskaana

Kasvoilla näkyy ryppy = Vanha

Tykkäät laittautua = Pinnallinen

Julkaiset selfien = Oma naama keskipisteenä/Itserakas

Rakastat liikuntaa ja se on iso osa sun elämää = Näytät miehelle

Välillä saatat valittaa elämän pienistä murheista  = Marisija ja negatiivinen ihminen

Lapset eivät aina tottele, etkä saa heitä esim.kaupassa kuriin = Tappavat katseet, jotka polttavat otsaasi leiman ->Huono äiti & kauhu kakarat

Kaksoisleuka =Norsu

Annat lapsillesi karkkia keskellä viikkoa = Huono äiti, joka on laiska keittämään, ja ruokkii lapsiaan sokerihumalaan.

Ikä

Kun oot parikymppinen, kauhulla mietit kolmenkympin ikää ja pidät sen ikäisiä todella vanhoina, melkeinpä jopa toinen jalka haudassa ikäisinä. Sulla on sellainen mielikuva tulevaisuudelle, että sitten kun oot itse kolmekymmentä, sulla on ihana työpaikka, perhe, oot naimisissa, teillä on omakotitalo järvenrannalla ja kultainen noutaja pihassa.

Kun lopulta täytät itse kolmekymmentä, vasta silloin huomaat, että eihän tämä ikä nyt paha olekkaan, etkä todellakaan tunne oloasi kuin olisit puoliksi haudassa. Kolmekymppinen on nuori kuin mikä.
Suunnitelmiin on vaan tullut muutos, eikä kaikki mennytkään niin kuin olit nuorena haaveillut/suunnitellut.Olet ehtinyt jo eroamaan, olet yksinhuoltaja, sulla onkin koiran sijaan kissa ja et ole edes kouluja käynyt vielä loppuun.

Kolmenkympin ikäisenä mietit heitä jotka ovat neljäkymmentä, iik no sehän on tyyliin puolet sun elämästä.Ihan sika vanhoja ovat kaikki nelikymppiset, tässä lause jonka hiljattain kuulin :)
Neljänkympin iässä nyt viimestään pitää olla kaikki palikat jo kasassa ja homma balansissa. Sun pitää viimeistään sen ikäisenä tietää mitä elämältä haluat. Miksi pitää tietää, miksi ikä määrittää sen, koska elämässä pitää kaikki olla jo tehtynä?

No sanotaanko nyt näin pari vuotta ja mulla on 40 numero mittarissa ja emmä kyllä tunne itseäni vanhaksi, toki emmä nyt sano että parikymppiseksikään, vaan mun on hyvä olla just näin. Toki emmä sitä kiellä ettenkö välillä pode ikäkriisiä, mutta silti mä oon onnellisempi tämän ikäisenä mitä oon koskaan elämässäni ollut. Enkä mä tiedä vieläkään mitä mä pohjimmiltaan elämältä haluan, oon vaan sitä mieltä, että haaveita saa elämässä olla, mutta elämää ei pidä liikaa suunnitella, sitä pitää elää ja nauttia, kohtalo vie meidät sinne minne me kuulutaan. Elämää ei myöskään pidä suorittaa, sitä pitää elää.

Live your life 
don´t think about the number

Kaikissa meissä on kauniit puolemme, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän viehätysvoima perustuu enää ulkonäköön ja sitä enemmän sisäisellä kauneudella on merkitystä.

Kuten otsikkokin sen sanoo, tässä ajatuksia mun päästä just nyt, mukavaa keskiviikkoa <3 

(Meillä nautiskeltiin eilen lettuja nam)

Too tired to walk

Väsy sana joka kuvastaa hyvin mun parin päivän fiilistä. Parin päivän aikana on tullu otettua päikkäreitä enempi kuin tyyliin koko elämäni aikani. Mun kroppa selvästikki haluais mennä talviunille, mutta pääkoppa yrittää pysytellä hereillä. Välillä on niin väsy, että en jaksa edes kävellä. Vitaamiineja oon syönyt nyt kuukauden ajan, mitään eroa ei ole havaittavissa, toki tiedän että niiden vaikutus saattaa kestää ja toiset eivät huomaa ikinä mitään eroa. Verikokeissa oon käynyt ja kaikki on niiltä osin hyvin, joten kaippa tämä on jotain talviväsymystä ja toivon mukaan saan oman itseni pian takaisin, sillä tällaiset päikkärit keskellä päivää eivät ole mun juttu, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Mä tuun vaan yleensä kahta enempi väsyneeksi kun otan päikkärit.

Pojan kanssa on menossa taas vähän vaikeampi vaihe, joten toki tämäkin voi olla syy, miksi olotila on välillä offlinetilassa.

Illat ovat menneet pojan kanssa kokeisiin lukemisessa tai koulutehtävien auttamisessa. Kerran kyseessä on erityislapsi ei koulutehtävät suju tosta noin vain ja kokeisiin lukemiseen poika tarvitsee välillä apuani. Toiset oppiaineet tuottavat todella isoja haasteita/ongelmia ja niiden ratkomisessa voi mennä montakin tuntia illassa. Tällä hetkellä isoja haasteita ovat ruotsin kieli ja kemia/fysiikka.

Matikka on todella vahva aine pojalla ja siinä poika ei ole ikinä tarvinnut apua (luojan kiitos heh)

Vaikeat oppiaineet turhauttavat poikaa todella paljon ja tekee pojan mielialan alakuloiseksi, mikä vielä enempi vaikeuttaa oppimista. Poika menettää toivon, eikä valoa näy tunnelin päässä, se vaatii vanhemmilta paljon tsemppaamista ja pitkää pinnaa. Se vie illasta paljon aikaa ja joskus joudun istumaan pojan vieressä monta tuntia, että saa pojan mielialan kohoamaan, sekä itkuisen pojan takaisin omaksi itsekseen eli iloiseksi. Äiti on ainut hoitokeino tähän ja siksi se olen minä, joka poikaa enempi auttaa.

Meillä mies on kaksikielinen ja toiveena oli kun poika oli pieni, että mies alkaa puhumaan pojalle ruotsia ja minä suomea. Mikä helpottaisi kouluikäisenä vieraiden aineiden opiskelua. No se jäi toiveasteelle se, nimittäin lääkärit ja terapeutit olivat sitä mieltä, että kerran omassa äidinkielessäkin on isoja puutteita ja suuria haasteita, vieras kieli vaan sekoittaisi poika, eikä tekisi hyvää, joten tästä toiveesta jouduttiin aikoinaan luopumaan.

Pojan yläaste läksyt alkaa olemaan vaan sitä luokkaa, että mun apukeinot alkaa olemaan vähissä, riippuen toki oppiaineesta. Maanantaina oli sellasiakin fysiikan tehtäviä, että ne oli ihan hepreaa mulle, eikä edes google-äiti niitä löytäny. Sanoin kyllä pojalle, että ei läksyjen tarvi olla aina oikein, eikä se haittaa jos ei jokaista kohtaa ole tehty pääasia että on yrittäny. 

Mä monesti kirjoitan asioita mitä mieleen just sillä hetkellä tulee, aina ne ei välttämättä liity kuviin milläänlailla. Tässä oli mun purkaukset tällä hetkellä :)

Niin muuten tuplapeiton kanssa ollaan opittu elämään ja rehellisesti sanottuna, ei se tuntunu yhtään oudolta vaikka koko elämäni olen ollut oman tilan vaativa tyyppi, mitä siis nukkumiseen tulee. Petaaminen todella on helppoa, sillä meillä ei ole päiväpeittoa käytössä, eli kaikin puolin hyvä ostos. Senkkiä en ole myynyt (mies siis hävis vedon) ja se on pysynyt ihan ehjänä ja kasassa, eli tämänkin osalta kaikki hyvin :) Ettei kaikki huonekalut olis meillä mustaa tai valkoista, ostin sängynpäähän turkoosin penkin, kiva väripilkku sisustukseen.

Vk.lopun kuvilla mennään tämä postaus ja Instassa moni kyseli tämän takin perään, eli tämä pörröihanuus on SPR kirppikseltä ostettu aikoinaan. Kirppiksiltä tekee hyviä tekoturkistakki löytöjä, joten jos yhtään sellaista havittelet ja kaupan omat ovat liian tyyriitä, piipahda ihmeessä kirpparilla. Niistä voit löytää vielä kivan vintagen mitä ei heti ensimmäisellä vastaantulijalla ole :)

Pikkujoulu vaatteet ja yksi kanava poistuu kuun lopussa

Moikka ja  mukavaa maanantaita kaikille <3 Sain mailiin viestejä, että pikkujoulu asun kuvia toivottiin tänne blogiin ja tässä ne nyt tulevat. Kuvat ovat tällä kertaa ihan vaan kännykällä peilin kautta otettuja, joten toivotaan että nämä kelpaavat :)  Eli päädyin laittamaan päälleni pehmeän samettisen paidan, jossa on edessä sydän mallinen leikkaus, sen kanssa laitoin pitkän mustan nahkahameen. 

Kiharsin hiuksia ja kerrankin rauhassa laitoin meikit ja pidemmän kaavan kautta, en siis normaalisti meikkaan näin paljoa.

Jos kiinnostuit paidasta löydät sen täältä klik

(huom otin paidan yhden koon isomman mitä normaalisti pidän)

Ilmoitus asiaa, eli jos olet aina klikannut blogiini Facebookista Blogi Vaasan kautta, nyt kannattaa tallentaa tämä sivu, sillä Blogi Vaasan toiminta loppuu nyt marraskuun lopussa. 

Be inspired by me(a) blogi jatkuu ihan normaalisti

Mun haastattelun löydät nyt lehdestä

V:sa on Pohjalaisen kaupunkiliite ja tänään ilmestyi uusi nro. Liitteessä on juttua myös minusta, sekä bloggaamisesta. Pääset myös netistä lukemaan tämän artikkelin/haastattelun  KLIK