25.9.2017

Somekuvien aiheuttama riittämättömyyden tunne




Vk.loppuna käytiin tyttöjen kanssa ulkona syömässä ja drinksulla. Ehdottomasti pitäis enempi nähdä ystävien kanssa ja tehdä jotain kivaa, mutta aina ei aikataulut kohtaa, harmi. Suunniteltiin kyllä jo pikkujouluja tyttöjen kesken ja alustavasti suunniteltiin se mun syntymäpäivälle. 
 Drinsku jonka tilasin, halusin siis kokeilla maistaa jotain uutta (nimeä en muista) oli kyllä hintaansa nähden aika koominen. Maksoi 9€ ja tyyliin yks hörppy, siis pieni hörppy ja se oli siinä, joten en ehkä toiste tilaa sitä, vaan pysyttelen niissä mun tutuissa ja turvallisissa lemppareissa. 


Tähän väliin pakko kyllä tunnustaa minkä oon itsestäni viime aikoina huomannut. Joskus sitä saa itsensä kiinni somekuvien aiheuttamasta riittämättömyyden tunteesta. Minun koti ei ole niin kaunis kuin muilla, mun kuvat ei ole niin hienoja kuin muilla jne. Mulle Insta ja Pinterest ovat visuaalista karkkia, joista saan hyvän mielen ja inspiroivia kuvia on ihana katsella. Vaikka kuinka tajuan, että monet kuvat voivat olla "lavastettuja"  ja vaan kuvaa varten on tehty asetelma, mua se ei haittaa yhtään. Ilman, että kuvaajan tarvii sitä erikseen mainita, mulle on itsestään selvää, että vaikka jonkun kuvat ovat aina niin vimpan päälle siloteltuja, ei se tarkoita että sen elämä olisi täydelistä.



Kun mulle tulee fiilis, että mikään ei tunnu riittävän itselleni siis, on hyväksi hengittää syvään ja ottaa parin päivän somelakko. Sen opin vasta kun mies huomas, että alan käymään ylikierroksilla. En sitä ensin itse tiedostanu, mutta kun siitä joku huomautti aloin näkemään asiat eri valossa. 

Paljon on postaustahti muuttunu siitä, mitä se oli kun aikoinaan kun aloitin bloggaamisen. Se tahti oli kyllä välillä sellaista, että näin jälkikäteen ihmettelen missä vaiheessa oon ehtiny tekemään kaiken. Töiden jälkeen kuvia, illalla editointi ja yöllä tekstin tekeminen, valvoin siis paljon blogin takia. Jotenkin kun johonkin asiaan on niin kova intohimo niin et huomaa ajan kulua yhtään.  Ehkä menin jo niin lujaa, että en osannu jarruttaa ja hieman hidastaa. Tykkään paljon enempi blogata nykyään, kun en ota mitään ressiä mistään tahdista, vaan kirjoittelen silloin kuin siltä tuntuu ja aika antaa myöden.  

Näihin ajatuksiin, mukavaa alkanutta viikkoa <3



1 kommentti:

Kiitos kun jätit kommentin.