Tähän mennessä ehkä "hulluin" tuunaus mitä oon ikinä kokeillu tehdä. Näin nimittäin Youtubessa videon sukkakengistä ja kuinka tuunaat hetkessä itsellesi tämän hetken trendikengät. Kovana tuunaajana olihan mun tätä tyyliä kokeiltava. Kaivoin siis kaapista mustat sukat, laitoin korkkarit jalkaan ja tämän jälkeen laitoin sukat korkkarin päälle. Tein pienen reiän koron kohdalle ja vola "nilkkurit" oli valmiit.
Pakko myöntää, että kyllä se aluksi vähän hullulle tuntui kulkea kaduilla ihmisten ilmoilla sukkakengillä :) Kaikista oudointa oli se, että mun mies joka yleensä jollain tapaa kommentoi mun tyyliä tykkäs tästä tyylistä kovaa oho :) Olin täysin valmistaunu siihen, että ny jos koskaan sillä tipahtaa silmät päästä heh :)
Kukkamekkoja näkee paljon nyt kaupoissa ja kietaisumallisia varsinki. Tämän ihanuuden ostin hiljattain ja heti oli tarttuttava kun löyty mekko, jossa on hyvä pituus, minihameet kun ei oo oikeen mun juttu ja niitä on kaupat pullollaan.
Kamera ei ole sama/yhtä kuin ihmisen silmät. Moni asia näyttää livenä hienolle, mutta kuvia räpsiessä sama fiilis ei välttämättä välity ja jotkut asiat ei näytääkään niin kivalle kuin esim peilistä katsoessa. Sen takia välillä turhaudun kun otetaan asukuvia. Mä oon jo pitkään ollut jollain tapaa tympääntyny omien asukuvien ottamiseen. En mitenkään erityisemmin viihdy, että mua kuvataan, vaan enempi tykkään olla kuvaaja. Tykkään pukeutua ja rakastan muotia ja eri tyylien kokeilemisesta. En vedä rajoja omaan tyyliin, vaan tykkään enempikin kokeilla mukavuusalueen ulkopuolisiakin asioita. En pelkää tuijottavia katseita, enkä piittaa niistä, mitä ehkä parikymppisenä jollain tapaa pelkäsin. Itsevarmuuteni on siis aivan eri tässä ikää, kuin mitä se nuorempana oli.
Ei se silti tarkoita, että rakastaisin omaa ulkonäköäni, tai että en muuttaisi mitään, vaan enempiki sitä että olen sinut itseni kanssa ja koen ulkonäkö asiat pinnalliseksi. Miksi? Siksi ja tässä tämä asia nyt tuleekin mistä en oo ikinä blogissani puhunu, eli mun toinen poika on erityislapsi. Arkeni on siis menoa ja vilskettä, välillä on rauhallisempaa, välillä taas arjen pyörittämisessä on isoja vaikeuksia, ongelmia ja suuria haasteita. Erityislapsen kanssa mikään päivä ei ole samanlainen. Jokainen päivä tuo uusia asioita elämääsi ja opit jotain uutta. Sitä arkeni on. Paljon kaikkea muuta, kuin hiljaisuutta ja seesteisiä blogikuvia.Yritän vaan tuoda jokaiseen päivään jotain hyvää ja nauttia pienistäkin asioista.
Pukeutuminen on kivaa ja siihen on kiva hakea inpiraatioita eri lähteistä, koska se on suuri intohimoni ja aina ollut. Vaikeeta on välillä rajata yksityisyyden rajat ja miettiä missä ne menee. Mitä asioita haluat, että kaikki tietävät ja mitkä asiat on hyvä pitää itsellään.
Lapset ja äitinä oleminen on isoin osa mun arkea ja haluaisin kuvata paljon enemmän lasteni kanssa, mutta kyllä varmaan moni lasten kanssa kuvannut tietää, että lasten kanssa kuvien ottamiseen menee moninkertaisesti pidempään. Mun vauhtihirmut ei oikeen paikoillaan tykkää olla, vaikka ne ei mitään pieniä enää ole. Pojat on silti aina poikia :) Jos jonku kuvan pojista joskus tänne blogiin lisään, kysyn aina pojilta luvan, saanko julkasta. Toinen poika tykkää olla kuvissa toinen taas ei. Muistan kun yritettiin ottaa kuvaa missä oli minä ja pojat, kun saatiin kameraan asetuksen paikoilleen ja kaikki omille kohdilleen ja oltiin valmiita räpsimään, niin toinen pojista oli jo ehtiny hävitä kuvasta johonki, näin siis meillä :)
NO tässä tämän päivän höpinät ja koneella oleminen saa riittää,aika mennä touhuamaan poikien kanssa. Mukavaa sunnuntaita <3
Mekko Gina Tricot/ Takki Cubus/ Laukku Gina Tricot
