Raitaa ja rakkautta

 Tässä toinen asukuva, mikä kuvattiin meidän Oulun reissulla. Mä niin ihastuin tämän rakennuksen turkoosiin oveen ja muutenki rakennuksessa oli kivat sävyt, joten matkalla keskustaan oli pakko räpsästä pari kuvaa.

 Mä inhoan pakkaamista ylikaiken, ensinäkin rehaan yleensä ihan turhaan liikaa tavaraa/vaatteita mukaan, koska en osaa päättää mitä ottaisin. Jätän pakkaamisen aina viime hetkelle, eli edellis yönä tapaan sen tehdä. Miks pitää rehata puoli omaisuutta, kun sitä pärjää vähemmälläkin, noh hyvä kysymys :) Mies lähtee vaikka kuinka pitkälle matkalle, yleensä vaihtokalsarit ja hammasharja meiningillä, mutta vaimo tulee perässä rekallinen tavaroita, hyvä ettei oma sohvakin rehata mukaan heh.

Puhumattakaan tavaroiden purkamisesta kun reissu on ohi, yleensä matkalaukku voi monta viikkoa olla esim eteisessä, ettei kukaan edes koske siihen tai purkaa sitä. Pyykkiin menevät kyllä pesen heti, mutta kaikki muu voi jäädä lojumaan pitkäksikin aikaa. Jos saat laukun tyhjättyä suht. nopeesti heti reissun jälkeen, laukun vieminen varastoon on taas sitten ihan eri asia, tähän laiskuuteen on tehtävä muutos :) 

 Päälle tälle kaupunkireissulle puin toki mitä olin pakannu valmiiksi, eli Zaran raitasen kietaisupaidan, mustat suorathousut, jotka on kyllä niin rennot pöksyt kun olla ja voi. Suoristahousuista vois luulla, että ne jos jotkut on sellaset liian viralliset housut, mutta nämä on kyllä kaikkea muuta. Housut venyy, mutta silleen napakasti/sopivasti ja housuissa pysyy muoto hyvänä, vaikka pitäisit niitä monta päivää putkeen, eikä ne rypisty helposti.

Tänään vasta jotenki havahduin siihen, että hitsit koulut alkaa reilu viikon päästä. Meni niin nopeesti toi heinäkuu, no vaikka lomat on ihania niin arki ja ruutiinit on meille tärkeitä, koska erityislapsen kanssa ne toimii parhaiten.

 Mitäs teidän vk.loppu suunnitelmiin kuuluu?

Paita Zara/ Kengät Zalando (tuunattu) / Laukku Gina Tricot/ Housut H&M

Ruutua 7€:lla

Huh vieläkin aika tunteikas olo viime postauksen jäljiltä ja todella iso kiitos kommenteista, jotka tuli tänne blogiin ja lukuisista viesteistä jotka tuli mailiin. Jotenki todella helpottunu ja kevyt olo nyt kun avasin vähän arkun kantta ja sitä mitä kaikkea oon kokenut ja millaista elämäni todellisuudessa on. 

Koulukiusaamisesta selvitty, ylipainosta ja siihen päälle lapsen sairastuminen huh aikamoista ollut tämä elämä, mutta tästä ei ole kuin tie ylöspäin ja tulevat vastoinkäymiset tekevät mua vaan vahvemmaksi, joten niistä ei pidä lannistua. Ne ovat osa elämää.

 Kun perheessä asuu erityislapsi, se vaatii toisinaan muilta perheenjäseniltä todella paljon ymmärrystä, varsinkin jos perheessä on muita lapsia. Poika on tullu nyt siihen ikään, että ymmärtää/tiedostaa oman erilaisuutensa (meni monta vuotta, että poika ei käsittäny/ymmärtäny miksi joutuu käymään eri kuntoutuksissa jne) Toki johtuu myös siitä, että me olla ikinä tehty siitä mitään isoa numeroa kotona ja annettu pojan rauhassa olla lapsi ja kehittyä omalla painollaan. Ollaan miehen kanssa aina kannustettu poikaa, varsinki kun oli aikoja että poika koki että ei jotain asioita osannu tehdä kuten muut. Vasta kun poika alkas itse huomaamaan, että kaikki ei ehkä ole niin kuin muilla ikätovereilla ollaan pojalle kerrottu. Muistan yhden automatkan.tästä on aikaa, mutta Poika katsoi ulos ikkunasta haikein mielin ja kysyi onko muilla meidän perheessä tai suvussa samaa sairautta kuin hänellä. Vastasin että ei rakas ole, poika kysyi miksi sitten hänellä on ja miten se saadaan pois
 tai miksei se mene pois :(  Miten pystyt äitinä sanomaan omalle lapselle, että ei välttämättä ikinä, miten pystyt selittämään erityislapselle että tämä ei ole sen vika, eikä kenenkään vika,varsinkin kun tekisit mitä vaan että asiat olisi erilailla, antaisit vaikka toisen käden.

Jos jotain oon elämästä oppinu niin sen, että koskaan ei tiedä mitä elämä sinulle antaa ja mitä se ottaa pois. Elämää ei kannata liikaa siis suunnitella, ettei tule turhia pettymyksiä. Uskon myös siihen, että kaikilla on tarkoitus ja vaikka jotkut asiat tuntuu sillä hetkellä kurjille, ehkä vuosien päästä tajuat miksi niin piti käydä. Jos ymmärrätte yskän.

Nämä kuvat otettiin meidän Oulun reissulla, me räpsittiin kuvia ja pojat etsi Pokemoneja. Kivaa  vaihtelua, kun alkaa tympimään samat rakennukset Vaasassa. Ruudullisen mekon ostin Oulusta ja se löytyi Henkan alesta 7€:lla. Ruutukuosi on kyllä kiva, mutta jotenki tylsä sellaisenaan, joten mielestäni se kaipaa jonkun väripilkun, joten lisäsin tyyliin kirkkaanpunaisen laukun.

Mun tuunauskengät hajos tai solki irtos, koska kengät on ollu todella kovassa käytössä, en ois uskonu että näin paljon tuun niitä pitämään. Onneksi vaan pari uutta ommelta ja kengät ovat taas kuin uudet.

Ei juma mitkä kalkkunajalat, ei siis tietoakaan rusketuksesta, noh ompa ainakin sitä realityä, sillä en oo kymmeneen vuoteen ollu ruskea. Ei oo aikaa maata vaan auringossa, saati mulla on niin paljon luomia, että en oikeen saa ottaa edes aurinkoa. Rusketus mitä mulla joskus näkee on purkista saatu, nyt en oo niiden kanssa jaksanu  läträillä.

Me ei olla miehen kanssa mitään ammattikuvaajia, eli mun asukuvia ei ota ammattilainen, mitä monella bloggarilla ottaa. Mä en oo äidinkielen opettaja, joten kirjotusvirheitä aivan varmasti löytyy postauksista, vaikka sata kertaa kävisin tekstin läpi.  Näin ollen mun kuvat ei ole vimpan päälle siloteltuja, enkä mä käytä editointiin photoshoppia, en ees tiedä osaisinko käytää sellaista, ehkä mutta aikaa mulla ei sellaiseen ole, menee liian pikkutarkka hommaksi ja sellanen mä en ole. Saatan valottaa kuvia ja tarkentaa, mitään "virheitä" en osaa poistaa enkä kyllä koe että mulla ois sellaiseen edes tarve, tai siis toki tarve vois olla heh mutta en koe tarpeelliseksi, ei elämisen jäljet mua haittaa vaikka ne näkyy. Ei mun tarvi neljänkympin lähimailla näyttää enää parikymppiseltä. Enkä koe, että mulla täytyy olla hirveet sotameikit päällä, että kehtaan kuvia julkasta.  Joskus meikkaan vahvasti kun siltä tuntuu, välillä mennään pelkkä ripsari linjalla, ihan siis fiiliksen pohjalla mennään. Näissä kuvissa tehtiin just lähtöä kotiapäin ja käytiin uimassa ennen sitä, joten hiukset vaan puolinutturalle ja osittain myös siksi, että perhana toi etarin kasvatus ei etene yhtään.
Pian laitan etaripidennyksen heh ;)

Mekko H&M

Kengät Zalando

Laukku Valentino

 Takki Cubus

Kesälomareissu Ouluun

Moikka pitkästä aikaa, tai no jos viikko lasketaan pitkäksi ajaksi :) Oulun reissulta ollaan palattu ja arki astunu kuvioihin.Meillä pojat ei oo ikinä ollu Oulussa, eikä Vaasa-sektorilla katsottuna tuola ylhäällä päin, joten siksi meidän reissu kohdistu sinne. Reissataan paljon vuoden aikana kyllä alas päin, eli mm.Tampereen suunnalle, joten kivaa vaihtelua oli lähteä ihan toiseen suuntaan.

Lähettiin tosiaan sunnuntaina aikasin aamulla ajamaan kohti Oulua ja siinä matkalla pysähdyttiin mm. hiekkasärjillä. On muuten tosi kaunis paikka ja pojat tykkäs etsiä sielä Pokemoneja. Yövyttiin Oulussa hotel Edenissä ja me kyllä tykättiin hotellista, vaikka luin ennen reissua kun jotkut on haukkunu kyseistä hotellia mm. että huoneet on tunkkasia, no ei ainakaan meidän oma ollu, tympee asiakaspalvelu häh no ei tod ollu, vaan respan väki on tosi ystävällistä ja iloista porukkaa. 

Kylpylässä sai uida niin paljon kun jaksoi ja siitä meidän pojat tykkäs kovaa. Meriveteen kun pojat uskaltaa vaan varpaita tyyliin kastella, kun vesi on niin kylmää :) 

Hotellista teki kivan myös se, eli todella iso plussa oli, että hotellin tavallaan pihassa on iso ranta- alue, nimeltään Nallikarri. Niin kaunis paikka ja rannalla oli jätskikioskeja missä oli kiva nauttia jädejä.

Vuokrattiin hotellin läheltä camping-alueelta polkuautot tunniksi ja niillä huristeltiin pitkin rantoja menemään.  Alku meni todella hyvin, kun tehtiin niin, että yhtä ohjaa minä ja toinen poika kyydissä ja toisessa mies ja vanhempi poika. Noh tottakai veljekset halus kokeilla olla samassakin autossa ja yhdessä ohjata, no siitä se show sitten alkoi, kun veljekset alkoi kinastella mihin suuntaa mennään, kumpi on parempi kuski ja kumpi ohjaa jne. Mentiin miehen kanssa edeltä ja katottiin hetken päästä taakse, kun veljekset tuli ja kauhee marmatus vaan kuului ja hetken päästä ne oli ojassa :)  Loppumatka sitten menikin alku kokoonpanolla.

 Käytiin myös Superparkissa, jossa ei olla aikasemmin käyty, kiva paikka oli kyllä ja mun vauhtihirmut tykkäs ja saivat kuluttaa energiansa sinne. Ainut miinus oli, että aikuisetkin joutu maksamaan sisälle, vaikka tyyliin oot vaan vahtina/huoltajana. 

 Poika tykkäs kovaa flamingo uimalelusta ja siitä, että ei tarvinnu jos ei halunnu kastua yhtään/sai olla vaatteet päällä vedessä. Vesi tuntui alkuun niin kylmältä mutta kyllä siihen tottu. Lintu pysyi veden päällä, eli ei upottu eikä kaaduttu sillä heh :) Alkuun jännitin kyllä pääsenkö edes sen päälle, silleen hienosti etten ny ihan heti oo sukeltamas ja nolaas itteeni :)

 Ennen reissua ostin punasen mekon, jossa on röyhelö hihat ja punanen väri onki noussu tänä kesänä mun suosioon ja kun siihen yhdistää toisen lempparin eli röyhelön, niin ei voi olla kuin hyvä combo kyseeessä. Järkkäriä ei käytetty, kun parissa asukuvassa, joista laitan myöhemmin materiaalia. Kännykällä kyllä räpsin paljon kuvia ja kaikki nämä onki sillä otettu.