Sadepäivä ja hiton näppylät

 Meidän koti on kuin sauna huh huh, että on kuuma, eikä yhtään auta että tuulettimet huutaa. Aivan ahistaa ja jotenki tuskanen olo, mikä vetää olotilan ihan blaa- tilaan.Tänään on ollu väsyny äiti pojilla, mutta onneksi huomenna on uusi päivä. Päätin melki vuoden tauon jälkeen jatkaa mun Chanelin kirjan lukemista, toki oon kaikki unohtanu joten piti alottaa alusta. Oon maininnutkin joskus, että en oo yhtään lukutoukka, vaan mun lukemiset kohdistuu enempikin muotilehtiin. Ajattelin, että koskaan ei oo liian myöhästä muuttaa tapoja, joten toivotaan että nyt luen kirjan loppuun :)

Kerran ollaan henk. asioita jaattu, niin mennään nyt sit vielä hetki sillä linjalla, kenties jos löytyy kohtalotovereita :)  Hormonit on niin sekasin mulla, koska mun keltahormonikuuri loppui just mitä söin puolivuotta lääkärin määräyksestä. Hormoni = mielialavaihtelut, asia mitä miehet ei ikinä tuu ymmärtämään ne vaan joutuu kestämään ja tänään mun mies onki joutunu kestämään kiukkusta vaimoa heh :)  Oon 3 vuotta hakenu tiputteluvuotoihin syytä ja rampannu sairaalassa ja monella eri lääkärillä. Toinen lekuri sanoo näin ja toinen päinvastoi, oo nyt sit siinä että ketä sä uskot. Meinasin toivon menettää ja oli lähellä että kohtua ei viety pois (toki tämä mahdollisuus on vieläkin ilmassa) Kaikki hehkuttaa hormonikierukkaa, sitäkin kokeiltiin ja mä sain sen ilmatteeksi, koska mun kohdalla kyse oli hoitomuodosta, ikävä kyllä se ei mulle sopinu, eli olin se harva kenelle se ei sovi.  Nyt kop kop kop kaikki toistaiseksi hyvin, mutta katotaan mitä tuleva tuo. Negativinen puoli on se, että mun selkä,naama ja rintakehä kukkii enempi kuin teinivuosina grrrr.

Nyt annetaan kropan olla lepotissa/luonnollisessa tilassa ja sen jälkeen jatketaan toista hormonimuotoa, eli katotaan mitä tuleva tuo. Kohdun pois vieminen jotenki pelottaa mua, vaikka emmä sillä "tee" mitään enää, koska lapsia ei ole tarkoitus enää tehdä. Lääkäri sanoi vaan, että mun kohdalla riskit muihin komplikaatioihin on olemassa, joten kaikki muut hoitokeinot on kokeiltava ennen kun siihen ryhdytään, eli se on se viimeinen vaihtoehto.

Noh ajatukset vähä positiivisempiin juttuihin, tarkoitus ois lähteä pian miehen kanssa kaksin Uumajassa käymään ja varattiin sieltä hotelli. Lapset ja koira menee mummolaan. Otetaan auto laivaan mukaan ja näin nähdään vähän enempikin Uumajaa, kuin vaan keskustaa.  

Kampaaja aika on niin must pian varata, oon viimex vuos sitten ite leikannu mun hiuksia, joten korkee aika tehä jotain ja tsekkaa nyt mikä jäätävä tyvikasvu.  Olin eilen jotenkin niin sillä moodilla, kun hormonit hyrräs, että olin valmis marssimaan kauppaan ja värjäämään tummax hiukset, onnex järki tuli vastaan :)

Pojat on jo nukkumassa, joten Netflix ja Frendit, näin kuluu mun loppu-ilta.

Oma aika

Moni ajattelee/luulee, että suhteen ajaa eroon yhteisen ajan puute. Tämäkin on varmasti joidenkin kohdalla totta, mutta asiat voi olla myös päinvastoin. Meillä miehen kanssa jatkuva yhdessäolo ja jokaisen asian tekeminen yhdessä ajaisi meidät vaan erilleen ja kauemmaksi toisistamme. Liika yhdessäolo ja 24/7 jos olisimme mieheni kanssa yhdessä, alkaisi väistämättä jossain vaiheessa pienetkin asiat saamaan suuret mittakaavat. Meillä ainakin toimii se, että välillä otamme irtioton arjesta/yhdessäolosta ja teemme omia juttujamme. Toki välillä otamme myös kaksistaan aikaa ja teemme jotain mieheni kanssa vaan kaksin. Ei sen tarvi olla matka Hawajille, vaan vaikka kahvilla käynti ihan kaksistaan, tekee meidän parisuhteelle hyvää. Oma tilan tarve on mielestäni vaan hyvä asia ja jokainen meistä välillä tarvitsee sitä, kaikki eivät vaan myönnä sitä ääneen. Ihmisten välillä on eroja ja kaikilla on eri tarpeet. Toiset ovat läheisyyden kaipaajia, toiset taas eivät.Me välillä mieheni kanssa tarvimme sen oman ajan, että voimme olla hyviä kumppaneita toisillemme.  Asioista pitää pystyä puhua toisen kanssa ja jos toisen oma aika loukkaa toista, kannattaa siihen heti paneutua, että miksi niin on. 16 vuotta mieheni kanssa ollaan yhteistä polkua kuljettu ja että saisimme jatkossakin tätä samaa polkua kulkea, sen eteen on tehtävä töitä ja oppia tuntemaan toisen tarpeet. Oma aika on laaja käsite ja se voi joidenkin kohdalla tarkoittaa esim yksin lenkille lähtemistä, shoppailureissua yksin, päiväunien ottamista, yksin huoneessa hyvän kirjan ja suklaalevyn parissa jne.

Onko oman ajan ottaminen itsekkyyttä, jos perheessä on lapsia, eli et asu yksin? Miksi joillekkin tulee omasta ajasta syyllisyyden tunne?Miksi monia pelottaa sanoa ääneen, että on loppu ja tarvitsee hetken olla vaan rauhassa yksin että jaksaa taas ahertaa? Tekeekö se sinusta huonon äidin, jos viet lapset välillä hoitoon mummolaan, että saat edes hetken vaan olla yksinäsi tai miehesi kanssa kaksin? Kuulee monesti ihmisten sanovan, jos teet lapsia miksi tarvitset omaa aikaa, olisit miettiny ennen kun teit niitä lapsia.

Jokainen perhe tai parisuhde on erilainen ja jokaisella on oikeus tehdä niin kuin itse näkee parhaaksi niin itselleen kuin läheisilleen, kunhan ei ketään satuta tahallaan.

Jokainen ihminen ansaitsee uuden mahdollisuuden

Mun ajatuksia/mielipiteitä näin sunnuntai kunniaksi. Meistä jokainen voi joskus tehdä virheen elämässä ja vanhempana sitä monesti kaatuu. Oli syy virheeseen mikä tahansa, mielestäni jokainen ihminen ansaitsee uuden mahdollisuuden elämässä. Yhdestä virheestä ei pidä heti tuomita ja sen takia kohdella ihmistä kaltoin. Jatkuva muistuttaminen siitä millainen sä olet joskus monta kymmentä vuotta sitten ollut, ei mielestäni hyödytä ketään. Virhe voi tapahtua kenelle tahansa, olemme kaikki kuitenkin vain ihmisiä. Kun virheen tekee, monesti sitä yrittää jälkeen päin korjata. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta virheistä voi oppia. Jos ihminen on joskus ollut jonkin tyylinen tai luonteeltaan jonkinlainen, se ei tarkoita että läpi elämän ihminen tulee olemaan samanlainen.  Toisille käsite, ihminen voi muuttua on todella vaikeaa tajuta, eivätkä kaikki tunnu käsittävän että näin voi oikeasti käydä. Älä koskaan solvaa toista ihmistä sen takia, millainen hän on joskus ollut. Keskity siihen millainen ihminen hän nyt on.

Menneet on menneitä ja vanhoissa asioissa rypeminen vie vaan mielen alas ja kuluttaa liikaa negatiivista energiaa, kuin sen sijaan voisi keskittyä tulevaan. Kaikilla meillä on menneisyys, toisilla pumpulimainen, toisilla kivinen. Osaan olet pystynyt vaikuttamaan itse, joihinkin asioihin et. Älä vertaa menneisyyttäsi toisten omiin, äläkä liikaa solvaa itseäsi virheistäsi. Joskus nuoruuden virheesi tekevät sinusta vanhempana paljon viisaamman ja paremman ihmisen. Opi antamaan ihmisille anteeksi ja myös pyytämään itse anteeksi. Elämä on liian lyhyt vihaan ja katkeruuteen, kun siitä voisi ottaa kaiken ilon irti ja nauttia joka hetkestä täysillä.

-Love Mea-