Keltainen ruusu, oli lempikukkasi ja siksi kotiamme koristaa nyt värikäs kaunokainen ja tämän kukan tuoksu tuo sinut mieleeni.
Me tiesimme lähtösi lähenevän,näimme voimasi vähenevän. Et ole enää täälä, enkä voi sinua enää koskettaa.Haikein mielin poistin numerosi kännykästäni ja kauheaa on ajatella,etten voi enää koskaan soittaa sinulle ja kuulla hauskoja tarinoitasi/vitsejäsi ja iloista ääntäsi. Sinua en näe enää koskaa tässä elämässä,sana loputtomuus on käsittämätöntä, sietämätöntä ja tekee olon voimattomaksi. Toiveesi on nyt totetunut ja pääsit pois, eikä sinun tarvitse enää kärsiä ja olla kivuissa. Minulla on paljon ihania muistoja sinusta ja kätken ne syvälle sydämeeni. Et halunnu että jäämme sinua suremaan, vaan halusit että jatkamme elämää normaalisti. Yritän olla vahva, että toiveesi toteutuisi ja sinulta opin ettei mistään kannata ressata, vaan pitää muistaa elää täysillä ja viedä kaikki asiat tyylillä loppuun asti <3
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoo se maahan, on multaa. Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa. Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan. Vielä se tulee, mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavistatkaan.
Tyylikkään, aurinkoisen ja ehdottomasti ainutlaatuisen teräsmummani muistolle <3