Warm and cozy

Nonni meidän koti on valmiina jouluun, nimittäin tänään käytiin ostamassa joulukuusi meille, kyllä täälä on yksi liian innokas jouluihminen.  Mies pyöritti päätä ja myyjällekki selitti, kun vaimo laittaa meillä jo joulua, vaikka jouluun on vielä puoli vuotta aikaa heh :)

Mä oon vaan niin jouluihminen, että en malttanut odottaa. Koti on nyt ihanan tunnelmallinen ja lämmin. Muistan kun pienenä oli ihana nukahtaa jouluvalojen tunnelmaan. Nykyään oon niin tarkka, että en uskalla jättää jouluvaloja päälle, onko teillä kotona jouluvalot aina öisinki päällä?

Luulin aluksi, kun laitoin neulepaidan ja teddytakin yhtä aikaa, että puinko liikaa päälle, mutta kyllä pihalla oli viileä tänään, vaikka sää näytti niin syksyiselle. Katottiin possea poikien kanssa ja vieraana oli Pekka Pouta ja mitä mä kuulin, ei todennäköisesti ole tulossa valkea joulu, eikä mä halauan lunta jouluksi. Ollaanhan siihen jo totuttu, että sitä lunta ei välttämättä ole jouluisin, mutta mä niin elin toivossa, että tänä vuona sitä olis, no ei menetetä vielä toivoa. 

Hei huom, jalassa ei ole nahkahousuja, ei vahapintaisia housuja, ei housuja missä on reikiä, kaapista siis löytyi farkut ilman näitä kriteerejä :)

Neule Zara

Farkut H&M

Takki H&M

Kengät Adidas

Laukku Gina Tricot

Aurinkolasit H&M (miesten puolelta)

Father

Isä on sana, joka merkitsee niin monta eri asiaa

Ymmärtäväistä sydäntä

Tukea ja voimaa ihan alkumetreistä saakka.

Pojat sai sanoa FATHER (eli isä) alkukirjaimilla alkavia sanoja, mitä niille tulee mieleen isästään. Molemmat pojat opiskelee englantia koulussa, joten sanoivat sanat englanniksi. (suomeksi olis tullut niin lyhyt )

F - Funny

A -Always right

T -Travel dad

H -Helpful

E- Excellent

R- Rock

Mieheltä meidän pojille

Mä aina tarvitsen mun poikia, ei väliä minkä ikäisiä ne on.

Mun pojat saa mut nauramaan, saa mut olemaan ylpeä,saa mut itkemään ja ne halaa mua lujaa.

Ne näkee välillä mun huonoimmatkin päivät ja silti ne pitävät mua maailman parhaana isänä.

Ne saa mut välillä raivon partaalle, mutta silti en koskaan niistä luopuisi.

  Isä sana on viitta harteillani, viitta jota kannan ylpeänä supersankarin tavoin, eikä sitä viittaa koskaan vie kukaan minulta pois.

Ihanaa isänpäivä viikonloppua kaikille  <3

Ole sinut itsesi kanssa

Muiden kommentit voivat joskus vaikuttaa itsetuntoon,jopa heihin joilla on hyvä itsetunto jos esim. joku heittää puolihuolimatton heiton juuri silloin, kun itse olet heikolla. Itsetunto ei tietenkään riipu vain muiden puheista/heitoista. Sen rakentamiseen vaikuttavat myös elämän kokemukset ja tapahtumat. Et välttämättä läpi elämääsi kanna mukanasi samanlaista itsetuntoa, vaan se voi heitellä elämän varralle, niin huonoon kuin hyvään suuntaan.

Jos kasvaa ympäristössä, jossa kehutaan itsetunto saa paremman pohjan, kuin ympäristössä jossa painostetaan ja kritisoidaan paljon. Somemaailma kun tuli elämäämme, teki se ison vaikutuksen varmasti meihin kaikkiin ja varsinkin nuorten itsetuntoon. Koska se on paikka missä voit tuntemattomastikkin kritisoida/arvostella ja jopa purkaa huonoa oloasi muihin. Se on paikka, missä voit julkisesti kuvan kera arvostella/kritisoida toista, kunnes muru kerralla toinen murenee. Jokaisessa nettisivustossa pystyy nykyään kommentoimaan ja joskun erehdyn niitä lukemaan ja tuun itse niin huonolle tuulelle, kun lukee kuinka huonosti ihmiset voivat, kun kirjoittavat ihan järkyttävää tekstiä toisesta ihmisestä, ihmisestä jota ei edes tunne. Jos ei toivota vammaista lasta toiselle, niin toivois toisen kuolevan, siis ihan järkyttävää. Mä haluan takaisin ajan jolloin lankapuhelimet oli jokaisessa taloudessa, jos sulla oli asiaa, niin sä soitat tai lähetät kirjeen :) 

Jokainen nainen varmasti jossain vaiheessa elämää kokee jonkin sortin kriisiä omasta ulkonäöstään, oli kyse painosta, iän tuomista jäljistä ja ihan mistä vain. Jokin asia tuntuu naisilla olevan aina pielessä, yleensä kehollisesti.  Itsensä haukkuminen jatkuvasti ja piiskaaminen voi olla paljon raadollisempaa, kuin muiden hyökkäävät sanat, varsinkin jos oma solvaaminen on jatkunut läpi elämän. Nenäni on liian iso, mun reidet on kuin elefantin jalat, hiukset väärän väriset tai ylähuuli liian ohut jne. 

Upea olemus jollain ihmisellä ei ole takuu hyvästä itsevarmuudesta. Se on kuori, jonka sisälle on myös helppo piiloutua. Suomalainen ei osaa ottaa hyvää palautetta vastaan, vaan jos jokin kehuu sun ulkönäköä tai jopa hienoa uutta paitaa, on vastakaiku heti negatiiviseen sävyyn "ai tämä vanha riepuko muka hieno" 

Hyvä itsetunto/itsevarmuus ei ole sama, kuin rakastan itseäni ja ulkonäköäni, vaan se on itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.

Kun ihminen kohtaa keski-iän ja huomaa, että matka tähän pisteeseen on ollut pelkästään omien vikojen löytämistä ja haukkumista. Peiliin katsomista ja tutkien mikä minussa on vialla, joskus jopa hakemalla haet vikaa itsestäsi, koska olet menettäyt oman minä kuvasi. Et löydä yhtäkään asiaa itsestäsi mikä olisi hyvin, sekä jatkuvasti vertaat itseäsi muihin. Miksi mä en näytä tuolta ja miksei minulla ole näin jne. Onko kaikki tämä ollut sen arvoista, että olet hukannut puolet elämästäsi loputtomaan suohon, suohon josta ei itseään haukkumalla ylös päästä/nousta, kun voisit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Tehdä itsellesi oma elämänpolku, eikä mennä sitä tietä mitä kaikki muut menevät.

Hyvä itsevarmuus kaunistaa ja vaikuttaa kaikkeen. Muista olla aidosti oma itsesi <3

Hugo Boss 7v & hevosterapia

 Kuvissa meidän karvainen synttärisankari, joka täytti tänään 7 vuotta. Meidän vanhemmalle pojalle Hugo aikoinaan otettiin kaveriksi ja jollain tapaa terapiakoiraksi.  Poikahan sai n.esikouluikäisenä (aika menee niin nopeasti, että ihan tarkkaa ikää en muista) normi toimintaterapian sijaan "eläinterapiaa" ja saimme lääkäriltä/kunnalta lähetteen hevostallille ja poika kävi ratsastusterapiassa. Poika pelkäsi nuorena kaikkia eläimiä ihan kuollaakseen ja pari vuotta toimintaterapiaa oli jo pojalla ollut ja se alkasi maistumaan puulle ja poika ei saanut siitä enää mitään irti. Kun tuli puheeksi, että tällainen mahdollisuus olisi, missä poika pääsee tutustumaan eläimeen, harjaamaan/pitämään huolta, sekä ratsastamaan jossa saadaan kehonhallintaan kordinaatiota, olihan tähän mahdollisuuteen heti tartuttava. Terapiahevonen/poni oli aina sama ja siitä muodostui pojalle jo kaveri ja joka päivä poika kysyi, koska äiti taas näen sen hevosen. En nyt muista ihan tarkalleen kauanko tämä terapia aikoinaan kesti, mutta jos en aivan väärin muista taisi olla, että saatiin kahteen eri kertaan kymmenen kerran terapiatunnit.

Hevonen on omalla kohdallani eläin, jota jollain tapaa pelkään/vierastan. Omaki pelkoni lähti samalla, kun pääsi lähikontaktiin näiden upeiden eläinten kanssa.

Se fiilis kun tulet palaverista ja kuulet, kun sinulle sanotaan, että kyllä monen yläaste ikäisen pitäisi ottaa mallia sinun pojan käyttäytymistavoista, onhan se hieno tunne. Poika kuulemma koulussa auttaa muita, kyselee aikuisilta/opettajilta, voiko olla jotenki avuksi ja köksän tunnilla tyhjää tiskikoneen oma-aloitteisesti ja sen jälkeen kysyy mitä mä nyt voin tehdä. Poika muistaa kiittää, kun saa jotain ja ruokalan tätejäkin käy kiittämässä, sekä aukaisee aikuisille oven ja auttaa kantamaan laukkuja/tavaroita. Palaverissa samalla sanottiin, että kyllä saavat vanhemmatkin taputtaa omaa olkaansa, nimittäin niin hienosti pojalla menee ja saatte olla ylpeitä ja todellakin olen niin ylpeä mun pojasta, jonka elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Vaikeuksien kautta voittoon <3

Minä äitinä vaalin hyviä käytöstapoja paljon enemmän, kun mitä numeroita pojat saavat kokeista. Ja niistä olen pojille puhunut/opettanut ihan pienestä lähtien.  En hyväksi koroilemista, enkä sitä että vanhemmille puhutaan rumasti, sekä olen aina toilottanut pojille, kuinka pitää ottaa muutkin ihmiset huomioon ja antaa kaikkien olla omanlaisensa. Puhun kiusaamisesta paljon pojille, kyselen toki että onko heitä kiusattu, mutta myös muistutan, että ketään ei saa kiusata.

Terapiat on kaikki nyt loppu ja tulevaisuus näyttää tarviiko poika niitä jatkossa enää. Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, että mitään terapiaa ei pojalle ole. Toki poikakin on tästä onnellinen, koska kyllä tälläinen aina uuvuttaa, kun terapiat tapaa olla aina koulun jälkeen, tämä siis pidentää päivää ja kun muut saavat lähteä kotia, on se lapselle hiukan kurjaa. Itselläni olo on onnellinen ja helpottunu, sillä on niin upeaa katsoa omaa poikaa ja sitä kuinka hyvin se on kuntoutunu.

Tämän ei todellakaan ole tarkoitus hekumoida omaa lastani, mutta se tie mistä ollaan tähän pisteeseen lähdetty on kuulkaas aikamoinen tornado. Enemmän olen aikoinaan lähteny surullisin mielin palavereista, joten kun palaute on nyt teini-iän/murrosiän kynnyksellä tämä, eli iässä jossa voitaisiin mennä niin taaksepäin ja kohdata muita murrosiän ongelmia, annan itselleni luvan kerranki hekumoida. En missään nimessä ole täydellinen äiti ja teen varmasti päivittäin virheitä, mutta parhaani yritän ja joka päivä opin jotain uutta millaista on olla kahden vilkkaan lapsen äiti :)

 Just puhuin miehelle, että hitsit ois kiva katsoa pitkästä aikaa Robin Hood leffa, eli se jossa on Kevin Costner ja kuinkas ollakkaan se tulee tänään telkkarista, joten siinä menee tämän ilta. Ei leffaa ilman herkkuja, joten karkit ja vohvelit esille ja leffan pariin, moikka <3

PS:Tässä tämän aamun aamupala, kandee muuten kokeilla Arlan kookosjugurttia. eli mitä myydään maitopurkissa on niin taivaallisen hyvää. Sen päälle sopii vaikka mitä laittaa päälle esim. banaania, mustikoita tai vaikka granaatinomenan siemeniä.

Paloauton värinen neule

Joulufiilis tulee tästä kuvien neuleesta, joka on ihanan punainen. Tämä neule on muutenkin niin pehmeä ja mukava päällä, hihat ovat pussimaiset. Neule ei tullut yhtään etuuksiinsa, kun se roikkui kaupan henkarilla. Mun ei tarvinut kun koskea neuleeseen ja olin heti myyty, materiaali nimittäin tuntui niin miellyttävälle käsiin. 

 Neuleita oli kyllä muitakin värejä, harmaa, musta jne, mutta näin jouluakohden kun mennään punainen sävy suorastaan kutsui luokseen ja onhan se kiva piristeruiske asuun. 

 Joka aamu huomaan saman asian, nimittäin kun mietin mitkä housut laitan jalkaani, olisin joka päivä laittamassa pehmeitä nahkahousuja tai vahapintaisia housuja. Perus farkut ovat jääneet viime aikoina kaappiin lojumaan, ehkä jos saisin jotkut kivat uudet farkut vanhojen tilalle, saattaisi inspiraatio herätä. Kaapissa on nimittäin paljon farkkuja jotka, joko ei mahdu mun päälle tai ovat tummansiniset ja se on sävy joka ei tällä hetkellä inspiroi mua ei sitten yhtään. Saati jokaisessa farkussa on reiät polven kohdalla ja siis ne ovat olleet ihan ostohetkellä, voi olla etten omista yhtiäkään farkkuja joissa ei olisi reikiä. Siitä tulikin mieleen osaisinkohan edes käyttää sellaisia farkkuja tai tuntisinko niitä omakseni ja miten sellaiset yhdistän muihin vaatekappaleihin, hyym siinä onkin itselleni haaste. Boksista pois ja kukas sen tietää, ehkä pian mun päällä ei muuta nähdäkkään kun juuri tummansinisiä farkkuja ilman reikiä heh :)

Mulla ei näin aikuisena ole mitään tiettyä lempiväriä, mutta pikku tyttönä punainen oli mun lemppari. Toki eniten käytän ja ostan aika casual värejä, mutta en silti sano että ne ovat mun lempivärejä, koska koen olevani aika kaikkiruokainen värien suhteen, enkä aseta millekkään värille stop rajaa. Monet sanovat, että heillä on jollekkin värille ehdoton stopmerkki ja sanovat ettei ikinä pukisi sen ja sen väristä vaatetta päälle. Onko teillä jokin väri/sävy mitä ette missään nimessä pue päällenne?

Neule H&M

Bleiseri H&M

Laukku Valentino

Aurinkolasit Bik Bok

Kengät Mango
Housut H&M

3 vaatekappaletta jotka jakavat vahvasti mielipiteitä

 3 vaatekappaletta, jotka jakavat vahvasti ihmisiä kahteen eri leiriin, toiset inhoavat ylikaiken, toiset rakastavat näitä. Kipparilakki, sukkakengät, sekä ruutubleiseri, siinä on vahva kolmen kopla, joista ainakin itse tykkään kovaa. Nämä vaatteet saavat kyllä joitan haukkomaan henkeään ja pyörittämään päätä kauhistuneena. Voisin tähän jopa väittää, että kerran nämä vaatteet saavat ihmisissä eri reaktioita pintaan, vaaditaan kyllä hyvää itsetuntoa pukemaan nämä päälle, koska palaute voi olla joko puolesta tai todella vastaan. MÄ puen ne vaatteet päälle, joista MÄ tykkään ja joissa MÄ viihdyn, viittaamatta muista. Muoti on vahvasti mun elämässä ollut ihan koko mun elämän, eikä se tule tuskin ikinä katoamaan. Muoti on mulle intohimo, harrastus, asia jonka äärellä vietän monta tuntia päivässä ilmam että kyllästyn.

Vaasa on pieni kaupunki ja täälä näkee paljon ihmisiä jotka pukeutuvat massan mukaan ja massan mukaan tarkoitan aika huomaamattomasti.  Varsinkin mun ikäiset, ehkä teineillä ja parikymppisillä on enempi rohkeutta olla räväkämpiä.  En kuitenkaan usko että Vaasalaisilta puuttuu tyylitietoa, vaan enempikin just se rohkeus olla omanlaisensa näinkin pienessä kaupungissa. 

Ei sun tarvi matkustaa kuin parin tunnin laivamatka Vaasasta yli Uumajaan ja ero on valtava ihmisten tyyleissä. Uumajassa ihmisistä huokuu hyvä itsetunto, olivat he sitten minkä tahansa kokoisia/näköisiä tai tyylisiä. Tämä sama pitäisi virrata myös Vaasaan.

Tästä asusta vielä sen verran, että bleiserin alla mulla on miehen vanha Iron Maiden bändipaita, joista aikoinaan leikkasin hihat irti ja tein topin itselleni. Käytiin tänään vanhemman pojan kanssa Nepsy valmennus palaverissa ja sen jälkeen poika räpsi äitistä pari kuvaa, kiitos siis pojalle <3

 Negatiiviset ajatukset ja ihmiset pois mielestä ja keskitytään positiiviseen voimaan ja siihen, että ei ole väärin, eikä itsekästä välillä kehua itseään  <3 Mukavaa alkanutta viikkoa

Bleiseri H&M

Housut Only

Laukku Gina Tricot

Aurinkolasit Bik Bok

Lakki H&M

Paita (miehen vanha bändipaita)
Kengät Nelly

Fun weekend

Niin mukava vk.loppu takana. Vaasan yöelämä on jo kauan kaivannut uusia tuulia ja vihdoinkin tähän saatiin muutos, kun uusi yökerho avasi perjantaina ovensa, entiseen Wildin tiloihin. Olin perjantaina Yökerho Teatron kutsuvieras illassa ja pääsin katsastamaan millainen tämä uusi yökerho on. 

Ilta oli niin mukava, meidän piti kyllä alunperin mennä kotia suoraan Teatrosta päin, mutta jostain syystä löydettiin itsemme loppu-illasta Antti Tuiskun keikalta :) Nämä extempore tekemiset yleensä on just niitä parhaita iltoja ja niin oli myös tämä. Lauantaina ei ehkä ollut mikään ihan parhain olotila ja kun koko illan oli hillunut korkkareissa, niin voin kertoa että jalat huusi hoosiannaa seuraava päivänä :)

 Lauantaina päivällä oli kummitytön synttärit ja ilta otettiin ihan rauhassa ja katottiin nuoremman pojan kanssa Possea ja mä nukahdin sohvalle.

Tänään käytiin haudoilla viemässä kynttilät, mä tein Lasagnea ja ostettiin jälkkäriksi mokkaapalat jätskiä nam. Ehkä myöhemmin vielä laitetaan joku hyvä leffa pyörimään.

Niin ja mitä tämän päivän asuun tulee, ostin hiljattain pidemmän mustan bleiserin ja tämä takki mulla oli päällä myös perjantaina baarissa nahkahameen kera. Tänään vaan ei ollut yhtään korkkari fiilis, vaan enempiki halusin jalkaan kaikista mukavimmat kengät ja ne on kyllä nämä PW Tennis Hu Adidaksen tennarit. Näin mukavia kenkiä et toisia löydä. Nämä on Pharrell Williams suunnitellu Adidakselle.

Tennareihin pääset paremmin tutustumaan täältä klik

Monet mieltävät isot/näyttävät korvakorut, vain juhlatilaisuuksiin tai pitää niitä vain juhlavaatteiden kanssa. Mä rikoin tätä sääntöä, nimittäin mun mielestä isoja korviksia voi pitää ihan tennarityylissäkin, eikä ne enää ole vaan juhlavaate asuste, niin kuin ehkä ennen ajateltiin.

Kengät Adidas

Bleiseri H&M

Laukku Gina Tricot

Housut Only

Paita Ganni

Korvikset H&M

Ei niin perinteiset häät & synttäribrunssi

Tein miehelle ylläri synttäribrunssin nam. Ensin oli tarkoitus mennä töiden jälkeen johonkin kahville juhlistamaan miehen vanhenemista :) Sain extempore päätöksen tehdäkki meille kotona brunssin.

Mitä mun ja mun miehen yhdessä oloon tuleen, ollaan tosiaan oltu joulukuussa 16 vuotta yhdessä ja naimisissa 6 vuotta. Oltiin 3 vuotta oltu yhdessä kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Kihloihin mentiin vuoden seurustelun jälkeen. Olin 21 vuotias, kun tapasin mun miehen ja silloin nuorena jo päätettiin jos ollaan vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä sitten mennään naimisiin. Mitään sen kummempaa kosintaa ei siis ollut, vaan tämä päätettiin yhdessä. En kuulu siihen kliseiseen joukkoon, jotka jo nuorena haaveilevat häistä ja millaiset haluaa niiden olevan jne. En myöskään ole sellainen tyyppi joka suunnittelee jotain asiaa monet vuodet, vaan meidän häät järkättiin parissa kuukaudessa ja päädyttiin talvihäihin, koska se on vuoden aika jolloin tavattiin. Mulla oli jäänsininen hääpuku ja kaasoilla oli valkoista päällä, häissä oli teemana lumi ja jää.

Hääkakkuna oli valkoinen 3 kerroksinen sokerimassalla kuorotettu kakku, jossa oli lumihiutaleita.

Mun paras ystävä soitti meille haitarilla häävalssin. Häät oli aika pienet ja niitä juhlittiin vaan lähipiirin kanssa. Kummallakaan meistä ei ole uusia vihkisormuksia, vaan molemmilla on omien vanhempien perintösormukset.

Koska mies ei kuulu kirkkoon, perinteisiä kirkkohäitä meillä ei voinut olla. Mentiin ensin maistraatissa naimisiin ja mukana oli vain kaasot ja tietysti omat lapset. Halusin kuitenkin pitää yhdestä perinteestä kiinni, eli siitä että isäni taluttaisi minut alttarille, joten meillä oli myös kirkossa vihkiminen. Vihkinen meni vaan eri kaavan mukaan mitä perinteisesti. Eli meiltä ei esim kysytty otatko tämän aviopuolisoksi, eikä lopuksi tullut julistan teidät aviopariksi, oli muitakin kohtia mitä perinteisesti ei ole, mutta oon unohtanut ne :) Niin ja kun kävelin alttarille, meillä ei soinut ne perinteiset kirkkovirret, vaan oli niin mukava kanttori, että saatiin valita ihan oma kappale mikä soi. Meidän yhteinen biisi miehen kanssa on U2 with our without you ja tämän kanttori soitti pianolla kun kävelin kohti alttaria.

Mun yksi kaasoista luki tämän meidän maistraattihäissä, ei tiedetty etukäteen tästä miehen kanssa, vaan tämä tuli meille täysin yllätyksenä. Nämä sanat niin kuvastaa mun ja miehen elämää, 16 vuoteen mahtuu kaikenlaista niin ylä kuin alamäkin, mutta yhdessä ollaan kaikista selvitty.

Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet se ihme on kai vasta oomme tänne selvinneet..........

(Juha Tapion kappale)