Itsetunto

// Itsetunto,sana jonka kanssa meistä varmaan jokainen taistelee jossain elämän vaiheessa. Välillä se on hyvä ja tuntuu,että olet täysin sinut itseni kanssa ja hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet. Välillä taas kolikko näyttää sen nurjan puolensa ja on päiviä kun näet kaiken vaan negatiivisena yäk mikä naama,yäk mitkä reidet,yäk mikä pömppömaha ja tää nenä YäK. Ei musta ole mihinkään, muut osaa minä en, olen heikko,olen surkea. Välillä itsetuntosi menee retuperälle,kun alat liikaa vertaamaan itseäsi muihin. Kun kamppailut itsesi kanssa on ohitse,tulee parempi päivä ja olet saanut kerättyä itsetuntosi taas takaisin raiteilleen, tulee vastaan ulkopuoliset tekijät. Jos ihminen aikansa kuulee muiden haukkuja,pystyykö sitä valoa koskaan näkemään tunnelin päässä,pystyykö sirpaloitua itsetuntoa enään saamaan kasaan? Alkaako sitä sokaistumaan niin kovaa muiden puheisiin/mielipiteisiin,että et näe itsessäsi mitään hyvää? 

Meistä kaikki eivät ole tarpeeksi vahvoja selättämään näitä haukkuja ja jättämään negatiivisia asioita kuoren ulkopuolella.Toisilla se kuori ei ole tarpeeksi vahva ja näin ollen se rikkoituu haukuista ja rumista puheista ja ne sanat imeytyvät niin syvälle sisälle,että niitä on todella vaikea työntää sisältä pois. Se jättää arven ja mahdollisesti jopa ikuisen arven.

Se arpi,jota kukaan muu ei näe ja ei ehkä edes tiedä,mutta sinä tiedät ja tunnet.

Älä anna muiden vaikuttaa itsetuntoosi,älä anna muiden puheiden mennä ihosi alle,äläkä anna niille valtaa tehdä sisällesi arpea. Taistele näitä vastaan ja ole ylpeä itsestäsi. Älä vertaa itseäsi muihin,ole juuri se mitä olet. Kanna kroppasi ylpeänä, olit sitten minkä kokoinen tai näköinen. 

Tämä on välillä kovakin taistelu,mutta sen palkinnosta päätät ainoastaan sinä.

Nämä asiat painautuivat itseeni/mieleeni kovaa,kun juttelin yhden ihmisen kanssa ja kuulin kauheita asioita siitä kuinka julmia ihmiset ovat nykyään toisilleen.Tietysti ainahan näitä kuulee,mutta nyt olen niin sillä tuulella että halusin tästä kirjoittaa. Ja sitä kuinka pienikin haukku tai joskus jopa pelkkä ruma katse voi tehdä pahaa tuhoa itsetunnolle. On se niin käsittämätöntä miten nykyään ajatellaan vaan omaa napaansa,eikä pystytä ajattelemaan toisten tunteita. Eikä enää voi sanoa vaan että tätä näkee ja kuulee vain nuorten keskuudessa. Vanhempana ja viisaampana luulisi että nämä asiat ovat jo tiedossa/hallussa,mutta tuntuu että vanhempien ihmisten keskuudessa tätä esiintyy jopa enempi. Onko oma paha olo ja huono itsetunto niin retuperällä, että hinnalla millä hyvänsä haluat viedä muutkin alas.

Onko kateus oikea syy tuhota toistenki itsetunto? Jos itse olet onneton,pitääkö sinun tuhota muiden onni?

Näihin ajatuksiin ja mietteisiin mukavaa torstaita kaikille <3