Too tired to walk

Väsy sana joka kuvastaa hyvin mun parin päivän fiilistä. Parin päivän aikana on tullu otettua päikkäreitä enempi kuin tyyliin koko elämäni aikani. Mun kroppa selvästikki haluais mennä talviunille, mutta pääkoppa yrittää pysytellä hereillä. Välillä on niin väsy, että en jaksa edes kävellä. Vitaamiineja oon syönyt nyt kuukauden ajan, mitään eroa ei ole havaittavissa, toki tiedän että niiden vaikutus saattaa kestää ja toiset eivät huomaa ikinä mitään eroa. Verikokeissa oon käynyt ja kaikki on niiltä osin hyvin, joten kaippa tämä on jotain talviväsymystä ja toivon mukaan saan oman itseni pian takaisin, sillä tällaiset päikkärit keskellä päivää eivät ole mun juttu, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Mä tuun vaan yleensä kahta enempi väsyneeksi kun otan päikkärit.

Pojan kanssa on menossa taas vähän vaikeampi vaihe, joten toki tämäkin voi olla syy, miksi olotila on välillä offlinetilassa.

Illat ovat menneet pojan kanssa kokeisiin lukemisessa tai koulutehtävien auttamisessa. Kerran kyseessä on erityislapsi ei koulutehtävät suju tosta noin vain ja kokeisiin lukemiseen poika tarvitsee välillä apuani. Toiset oppiaineet tuottavat todella isoja haasteita/ongelmia ja niiden ratkomisessa voi mennä montakin tuntia illassa. Tällä hetkellä isoja haasteita ovat ruotsin kieli ja kemia/fysiikka.

Matikka on todella vahva aine pojalla ja siinä poika ei ole ikinä tarvinnut apua (luojan kiitos heh)

Vaikeat oppiaineet turhauttavat poikaa todella paljon ja tekee pojan mielialan alakuloiseksi, mikä vielä enempi vaikeuttaa oppimista. Poika menettää toivon, eikä valoa näy tunnelin päässä, se vaatii vanhemmilta paljon tsemppaamista ja pitkää pinnaa. Se vie illasta paljon aikaa ja joskus joudun istumaan pojan vieressä monta tuntia, että saa pojan mielialan kohoamaan, sekä itkuisen pojan takaisin omaksi itsekseen eli iloiseksi. Äiti on ainut hoitokeino tähän ja siksi se olen minä, joka poikaa enempi auttaa.

Meillä mies on kaksikielinen ja toiveena oli kun poika oli pieni, että mies alkaa puhumaan pojalle ruotsia ja minä suomea. Mikä helpottaisi kouluikäisenä vieraiden aineiden opiskelua. No se jäi toiveasteelle se, nimittäin lääkärit ja terapeutit olivat sitä mieltä, että kerran omassa äidinkielessäkin on isoja puutteita ja suuria haasteita, vieras kieli vaan sekoittaisi poika, eikä tekisi hyvää, joten tästä toiveesta jouduttiin aikoinaan luopumaan.

Pojan yläaste läksyt alkaa olemaan vaan sitä luokkaa, että mun apukeinot alkaa olemaan vähissä, riippuen toki oppiaineesta. Maanantaina oli sellasiakin fysiikan tehtäviä, että ne oli ihan hepreaa mulle, eikä edes google-äiti niitä löytäny. Sanoin kyllä pojalle, että ei läksyjen tarvi olla aina oikein, eikä se haittaa jos ei jokaista kohtaa ole tehty pääasia että on yrittäny. 

Mä monesti kirjoitan asioita mitä mieleen just sillä hetkellä tulee, aina ne ei välttämättä liity kuviin milläänlailla. Tässä oli mun purkaukset tällä hetkellä :)

Niin muuten tuplapeiton kanssa ollaan opittu elämään ja rehellisesti sanottuna, ei se tuntunu yhtään oudolta vaikka koko elämäni olen ollut oman tilan vaativa tyyppi, mitä siis nukkumiseen tulee. Petaaminen todella on helppoa, sillä meillä ei ole päiväpeittoa käytössä, eli kaikin puolin hyvä ostos. Senkkiä en ole myynyt (mies siis hävis vedon) ja se on pysynyt ihan ehjänä ja kasassa, eli tämänkin osalta kaikki hyvin :) Ettei kaikki huonekalut olis meillä mustaa tai valkoista, ostin sängynpäähän turkoosin penkin, kiva väripilkku sisustukseen.

Vk.lopun kuvilla mennään tämä postaus ja Instassa moni kyseli tämän takin perään, eli tämä pörröihanuus on SPR kirppikseltä ostettu aikoinaan. Kirppiksiltä tekee hyviä tekoturkistakki löytöjä, joten jos yhtään sellaista havittelet ja kaupan omat ovat liian tyyriitä, piipahda ihmeessä kirpparilla. Niistä voit löytää vielä kivan vintagen mitä ei heti ensimmäisellä vastaantulijalla ole :)