#olikylläviimeinenkerta #eimennytkuinströmsöössä #parisuhdetesti

Meidän viimeiset pari päivää ovat kuluneet aikalailla kotia sisustaen. Ostin eteiseen senkin ja tämän kanssa kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsöössä. Lähdettiin kauppaan hakemaan senkkiä, kaikki sujui silloin vielä hyvin. Kannettiin painavat pahvilaatikot sisälle ja mies tuumas, että huomenna vasta kootaan senkki. Mä olen tyyppi joka ei alkaa odottamaan vaan nyt ja heti tyylillä mennään.

Otin osia pois laatikosta ja huomasin, että senkin päätypaloissa on todella isot lommot ja iso halkeama. Ei auttanut, kuin kantaa painavat laatikot takaisin autoon, suunnata takaisin Jyskiin vaihtamaan senkki. Saatiin onneksi senkki vaihdettua uuteen ja kotia päästyä aloin ottamaan osia pois laatikoista ja levitin ne eteisen lattialle. Se näky mikä edessä oli, kuin pienetkin palaset oli osissa ja ruuveja oli enempi mitä laki sallii. Tässä vaiheessa tuli jo epätoivon tunne, että tämä senkki ei päivän valoa ihan heti näe. Mä en henk.kohtasesti tykkää koota mitään, liian pikkutarkkaa hommaa. No ei siinä auttanut kun alkaa hommiin ja yrittää rauhassa mennä ohjeiden mukaisesti. Alku meni todella hyvin ja hiljalleen pala palalta senkki alkasi valmistumaan. Kun oltiin siinä vaiheessa, että reunapalat ja kansi olivat kiinni, nostettiin senkki pystyyn ja alettiin laittamaan laatikoita kiinni. Yritettiin ja yritettiin, mutta laatikot jäivät jumiin eivätkä millään sopineet rakoihin. Hetken tuumattua, huomattiin ei helskatti meillä on väärin koottu reunapalat, eli ne oli väärinpäin. Tämä tarkoitti sitä, että monen tunnin urakka oli turhaan ja koko roska piti purkaa, voin kertoa että yleensä en kiroile, mutta tässä vaiheessa teki mieli viskasta koko senkki vesilinnuille ja luovuttaa. 

Tavaroiden kokoamin on todella parisuhteen testaamista :) Miehellä vasta lyhyt pinna onkin,se ei kestä yhtään jos jokin asia ei mee heti niin kuin sen pitäisi mennä. Mies kyllä tokas, vaikka senkin kaikki osat ei välttämättä ole ihan niin pikkutarkasti koottu, niin ei haittaa, sillä tuuliviiri vaimon tuntien, menee puoli vuotta niin vaimo kyllästyy ja senkki on myynnissä heh heh :)

Palatakseni vielä senkkiin, niin saatiin vaihdettua osat onneksi oikeinpäin hermoilujen ohella. Monen tunnin urakka oli ohi, kädet rakoilla ja mä lupasin, että en enää ikinä kasaa mitään, partion kunniasanalla lupaan. Ei ole yhtään mun juttu tämä, en ymmärrä kuin toiset nauttii kasata jotain, hatun nostot heille.

Senkki kasassa, joten skumppalasi on ansaittu :) 

Mitä nukkumiseen tulee, niin olen aina ollut sellainen joka tarvii oman tilan nukkuessa. Kääntyilen paljon yöllä ja välillä peitto on jalkojen välissä. Välillä olen niin peiton alle muurautunut, että mitään rakoa ei ole. Tuleva yö tulee olemaan koettelemisen yö, sillä käytiin ostamassa meille tuplapeitto. Tulee varmasti kestämään tovi, ennen kuin tähän peittoon tottuu, sillä nyt ei ole omaa tilaa, sitä mihin olen kymmenet vuodet tottunut. Tapellaanko peitosta öisin, kun toinen vetää sitä toiseen suuntaan tai omii sen, no we will see. Plussaa on se, että petaaminen tulee olemaan varmasti paljon helpompaa.