On my mind

Meistä jokainen vanhenee, haluttiin sitä tai ei. Toiset tekevät kaikkensa, että pysyisivät ikinuorina ja heille sana vanha/vanhentuminen on kuin mörkö kaapissa jota ei saa päästää ulos. Toiset taas hyväksyvät iän tuomat muutokset ja ovat sinut asian kanssa. Naiset tulevat varmasti aina kamppailemaan tavalla tai toisella oman ulkonäön kanssa, ainakin jossain vaiheessa elämää.

Ulkonäkö paine voi johtua ihan omasta tyytymättömyydestä omaan kehoon tai ulkopuolinen paine on liian kuormittavaa. Nykyajan kauneusihanteet ovat menneet siihen, että mitä muovisempi sitä parempi, harvassa ovat nuoret jotka liputtavat luomun perään. Siitä on tullut myös luettua joskus, kuinka nuoret ihmiset ovat pelkästään somen ulkonäkökiusaamisen takia joutuneet hakeutumaan kirurgin veitsen alle, koska itsetunto on niin rapistunut. Pistää surulliseksi lukea tällaista.

 Ihmiset (oikeastaan naiset) arvostelevat paljon muita mm. sitä minkä ikäiseltä kukin näyttää. Naiset ovat keskenään toistensa vihamiehiä, kateellisuus on niin vahvassa roolissa, että se saa sinut jopa haukkumaan muiden ulkonäköä vahvoilla sanoilla, saadakseni oman hyvän olon kohoamaan. Ei miesten keskuudessa ole niin vahvaa ulkonäkö-katkeruutta tai arvostelua toisten ulkoiseen habitukseen. Miksi me naiset sitten sorrumme siihen?

Nykyään moni kertoo netissä paljon omasta elämästään ja avoimesti, jakaa kuvia jne, oli se sitten blogissa, omalla Face-seinällä jne. Joskus esim.vääränlainen kuva ja pienikin kirjoitus voi saada ihan toisenlaiset mittasuhteet.

Jos sulla sivuprofiilissa näkyy vähäkin pömppömahaa = Olet raskaana

Kasvoilla näkyy ryppy = Vanha

Tykkäät laittautua = Pinnallinen

Julkaiset selfien = Oma naama keskipisteenä/Itserakas

Rakastat liikuntaa ja se on iso osa sun elämää = Näytät miehelle

Välillä saatat valittaa elämän pienistä murheista  = Marisija ja negatiivinen ihminen

Lapset eivät aina tottele, etkä saa heitä esim.kaupassa kuriin = Tappavat katseet, jotka polttavat otsaasi leiman ->Huono äiti & kauhu kakarat

Kaksoisleuka =Norsu

Annat lapsillesi karkkia keskellä viikkoa = Huono äiti, joka on laiska keittämään, ja ruokkii lapsiaan sokerihumalaan.

Ikä

Kun oot parikymppinen, kauhulla mietit kolmenkympin ikää ja pidät sen ikäisiä todella vanhoina, melkeinpä jopa toinen jalka haudassa ikäisinä. Sulla on sellainen mielikuva tulevaisuudelle, että sitten kun oot itse kolmekymmentä, sulla on ihana työpaikka, perhe, oot naimisissa, teillä on omakotitalo järvenrannalla ja kultainen noutaja pihassa.

Kun lopulta täytät itse kolmekymmentä, vasta silloin huomaat, että eihän tämä ikä nyt paha olekkaan, etkä todellakaan tunne oloasi kuin olisit puoliksi haudassa. Kolmekymppinen on nuori kuin mikä.
Suunnitelmiin on vaan tullut muutos, eikä kaikki mennytkään niin kuin olit nuorena haaveillut/suunnitellut.Olet ehtinyt jo eroamaan, olet yksinhuoltaja, sulla onkin koiran sijaan kissa ja et ole edes kouluja käynyt vielä loppuun.

Kolmenkympin ikäisenä mietit heitä jotka ovat neljäkymmentä, iik no sehän on tyyliin puolet sun elämästä.Ihan sika vanhoja ovat kaikki nelikymppiset, tässä lause jonka hiljattain kuulin :)
Neljänkympin iässä nyt viimestään pitää olla kaikki palikat jo kasassa ja homma balansissa. Sun pitää viimeistään sen ikäisenä tietää mitä elämältä haluat. Miksi pitää tietää, miksi ikä määrittää sen, koska elämässä pitää kaikki olla jo tehtynä?

No sanotaanko nyt näin pari vuotta ja mulla on 40 numero mittarissa ja emmä kyllä tunne itseäni vanhaksi, toki emmä nyt sano että parikymppiseksikään, vaan mun on hyvä olla just näin. Toki emmä sitä kiellä ettenkö välillä pode ikäkriisiä, mutta silti mä oon onnellisempi tämän ikäisenä mitä oon koskaan elämässäni ollut. Enkä mä tiedä vieläkään mitä mä pohjimmiltaan elämältä haluan, oon vaan sitä mieltä, että haaveita saa elämässä olla, mutta elämää ei pidä liikaa suunnitella, sitä pitää elää ja nauttia, kohtalo vie meidät sinne minne me kuulutaan. Elämää ei myöskään pidä suorittaa, sitä pitää elää.

Live your life 
don´t think about the number

Kaikissa meissä on kauniit puolemme, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän viehätysvoima perustuu enää ulkonäköön ja sitä enemmän sisäisellä kauneudella on merkitystä.

Kuten otsikkokin sen sanoo, tässä ajatuksia mun päästä just nyt, mukavaa keskiviikkoa <3 

(Meillä nautiskeltiin eilen lettuja nam)

Pehmeä pörröinen lämmittäjä

 Ihanaa sunnuntaita kaikille <3 Me ajateltiin leipoa tänään laskiaispullia, eli poikien lemppareita. Mä en niin pullista piittaa/välitä, mutta kyllä mä nyt yhden pullan voin kerran vuodessa syödä, mun omaan ei vaan tule sitä valkoista yäk tahnaa (tällä nimellä kutsuin marsipaania nuorena tyttönä) 

Siivosin kodin jo perjantaina, joten ihanaa että ei tarvi sunnuntaita kuluttaa siihen ja saadaan vaan ottaa rennosti. Sellainen mukava koko päivä yökkäreissä kuulostaa ihanalle. 

Tässä yks päivä näin Facesta, kun moni on ollut jäällä kävelemässä. Apua mulle jääkammoiselle, tämä on tuskaista katseltavaa. Jäälle mua ei saa, ei edes parin viinilasin jälkeen :) Koko ikäni pelännyt jäälle menemistä, eikä auta vaikka kuinka moni sanois, että kyllä sielä uskaltaa kävellä, mä näen tai koen sen hengellä leikkimiseksi. Varmasti ihanaa tehdä perheen ja koiran kanssa mukava kävelyretki jäälle, mutta tätä tuskin tulee koskaan kohdallamme tapahtumaan. Me pysytellään siis rannan paremmalla puolella.

Mä muuten käyn nykyään tosi harvoin Facebookissa, melkeimpä se jää siihen, että postaukset julkaisen Vidan sivuilla ja se on siinä. Insta on enempi mun juttu ja sielä mun aika kuuluu jos somemaailmaa miettii. Jotkut ovat kyselleetkin blogin facesivujen perään, niin heille tiedoksi olen ajatellut ehkä sulkea sen ja harvakseen sielä enää mitään julkaisen. Toki jos joskus saan inspiksen herättään sen uudestaan henkiin you never know, mutta toistaiseksi mennään näillä, eli tämä blogi ja Instasta löydät mut nimellä _meea_ 

 Pikainen maininta mun pehmeästä ja pörröisestä kaverista, eli kuvien tekoturkistakista. On muuten mukava takki päällä ja eipä haittaa vaikka ois kylmä viima. Vaikka takki näyttää muhkealle, niin ei sillä tullut mikään hiki olokaan, kun kuvat otettiin oli plus asteita ja takki oli siihenkin säähän sopiva.

Sain vihdoinki tuhlattua mun synttärilahjan, nimittäin sain mieheltä viime vuona synttärilahjaksi Zalandoon lahjakortin, niin tuhlasin sen tähän takkiin. Lahjakortit on kivoja, niin saa ostaa mieluisen tuotteen, naisille kun on tunnetusti vaikea ostaa lahjaa :)

Takki YAS (Zalando) klik

Kengät H&M

Pipo H&M

Housut Vero Moda

Laukku Glitter

Aurinkolasit Ray Ban

Huivi Samsoe & Samsoe

Tyylissä paluu nuoruuteen

Nyt tulee kyllä niin mun nuoruus mieleen tästä neuleesta tai varsinkin sen väristä. Nuorena tyttönä lila oli mun lempiväri ja vanhoja kuvia selatessa, löytyi monta tarha/koulukuvaa jossa mulla oli lilan sävynen neule päällä. Niissä kuvissa mulla on jopa samantyyliset hiukset, onneksi muuten en ole yhtään vanhentunut niistä kuvista heh :)


Joskus olen maininnutkin, että nykyään mulla ei ole mitään tiettyä lempiväriä, eikä ole mitään sävyä jota en pukisi ikinä päälleni. Välillä mä suorastaan inhoan kaikkia kirkkaita/vahvoja sävyjä, välillä taas hurahdan ihan niiden lumoihin. Mulla vaan tapaa yleensä käydä värikkäiden vaatteiden kanssa niin, että pidän kerran ja sen jälkeen tylsistyn ja ne jää kaappiin roikkumaan. Nykyään siis harkitsen tarkasti, kun ostan jonkun vähäkin värikkään vaatteen, heräteostoksia yritän välttää. Pohdin jo ostohetkellä onko vaate sellainen, minkä voi yhdistää moneen eri tyyliin, eli monikäyttöisyys on se mihinkä satsaan.

Ihan kevät fiilis tulee kyllä näistä kuvista ja ei ihan heti uskoisi, että tammikuuta eletään. Hiljalleen jo toivoinkin, että jes nyt se kevät tulee, mutta on varmaan liian aikaista sellaista toivoa, edessä kun on se vit### kuukausi.  Helmikuun onneksi pelastaa mun ja parhaan ystävän leffailta, nimittäin varattiin liput Fifty Shades Freed leffaan. Ennen leffaa käydään syömässä, joten tätä odotan innolla, nykyään kun ehditään ystävän kanssa arjen keskellä harvemmin näkemään.

Oli muuten pokassa pitämistä, kun poika toi kotia ruotsin kokeen. Just ja just pääsi kokeista läpi ja poika oli kyllä kehittänyt ihan oman kielen. Jos esim ruotsiksi piti kirjoittaa, kesälomalla meinaan kalastaa, poika oli kirjottanu, joo o jaska fissason loolp. Toinen oli, kirjoita tule takaisin, poika oli kirjottanu duseman sop, että näin :) No oli sielä oikeenkin jotain, että hiljalleen se ruotsin kieli sieltä tulee :) 

Poika vaan meinas, että halus kokeilla onnea, jos sattuu hyvä säkä ja meneekin oikein, eikä viitiny jättää ruudukkoa tyhjäksi.  Tokasin vaan pojalle, että sulla oli kyllä onni nyt todella kaukana :)

Neule Lindex

Housut/legginsit H&M

Takki Zara

Laukku Glitter

Kengät Nelly

Isot korvikset ja mustaa

Mustalla asulla mennään, se varma väri joka lähtee heti päälle, kun aamulla puuttuu inspiraatio.

Tämäkin takki on muuten kirppikseltä aikoinaan ostettu, kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin mulla on kaapissa monta kirppistakkia.

Musta neule, jossa on kaulus ommeltu paitaan kiinni lopulta saapui ja se lähti heti koekäyttöön. Sen kanssa yhdistin samassa paketissa tulleet isot korvikset, jotka muuten natsaa ihan täydellisesti neuleen kanssa.

Hitsit oli ihana Yökylässä Maria Veitola jakso taas. Toni ja Jannika jakso oli kyllä mun makuun ja kyllä siinä parissa kohtaa jopa herkistyi. Jalat maassa kyllä näillä kahdella ja ihana pari. Jäi päällimmäisenä mieleen se, kun Jannika sanoi että se ei ollut nuorena mikään Apulanta fani, mutta sen kiusaajat oli ja miten kävikään Jannika on nykyään naimisissa Tonin kanssa, siinä näpäytys kiusaajille. Harmi kun yksi jakso menee niin nopeasti, sillä kyllä sitä jaksaisi pidempäänkin katsoa.

Ens viikolla on mielenkiintoinen jakso, nimittäin Räsänen vauhdissa :)

Neuleen löydät täältä klik
Korvikset löydät täältä klik 

Too tired to walk

Väsy sana joka kuvastaa hyvin mun parin päivän fiilistä. Parin päivän aikana on tullu otettua päikkäreitä enempi kuin tyyliin koko elämäni aikani. Mun kroppa selvästikki haluais mennä talviunille, mutta pääkoppa yrittää pysytellä hereillä. Välillä on niin väsy, että en jaksa edes kävellä. Vitaamiineja oon syönyt nyt kuukauden ajan, mitään eroa ei ole havaittavissa, toki tiedän että niiden vaikutus saattaa kestää ja toiset eivät huomaa ikinä mitään eroa. Verikokeissa oon käynyt ja kaikki on niiltä osin hyvin, joten kaippa tämä on jotain talviväsymystä ja toivon mukaan saan oman itseni pian takaisin, sillä tällaiset päikkärit keskellä päivää eivät ole mun juttu, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Mä tuun vaan yleensä kahta enempi väsyneeksi kun otan päikkärit.

Pojan kanssa on menossa taas vähän vaikeampi vaihe, joten toki tämäkin voi olla syy, miksi olotila on välillä offlinetilassa.

Illat ovat menneet pojan kanssa kokeisiin lukemisessa tai koulutehtävien auttamisessa. Kerran kyseessä on erityislapsi ei koulutehtävät suju tosta noin vain ja kokeisiin lukemiseen poika tarvitsee välillä apuani. Toiset oppiaineet tuottavat todella isoja haasteita/ongelmia ja niiden ratkomisessa voi mennä montakin tuntia illassa. Tällä hetkellä isoja haasteita ovat ruotsin kieli ja kemia/fysiikka.

Matikka on todella vahva aine pojalla ja siinä poika ei ole ikinä tarvinnut apua (luojan kiitos heh)

Vaikeat oppiaineet turhauttavat poikaa todella paljon ja tekee pojan mielialan alakuloiseksi, mikä vielä enempi vaikeuttaa oppimista. Poika menettää toivon, eikä valoa näy tunnelin päässä, se vaatii vanhemmilta paljon tsemppaamista ja pitkää pinnaa. Se vie illasta paljon aikaa ja joskus joudun istumaan pojan vieressä monta tuntia, että saa pojan mielialan kohoamaan, sekä itkuisen pojan takaisin omaksi itsekseen eli iloiseksi. Äiti on ainut hoitokeino tähän ja siksi se olen minä, joka poikaa enempi auttaa.

Meillä mies on kaksikielinen ja toiveena oli kun poika oli pieni, että mies alkaa puhumaan pojalle ruotsia ja minä suomea. Mikä helpottaisi kouluikäisenä vieraiden aineiden opiskelua. No se jäi toiveasteelle se, nimittäin lääkärit ja terapeutit olivat sitä mieltä, että kerran omassa äidinkielessäkin on isoja puutteita ja suuria haasteita, vieras kieli vaan sekoittaisi poika, eikä tekisi hyvää, joten tästä toiveesta jouduttiin aikoinaan luopumaan.

Pojan yläaste läksyt alkaa olemaan vaan sitä luokkaa, että mun apukeinot alkaa olemaan vähissä, riippuen toki oppiaineesta. Maanantaina oli sellasiakin fysiikan tehtäviä, että ne oli ihan hepreaa mulle, eikä edes google-äiti niitä löytäny. Sanoin kyllä pojalle, että ei läksyjen tarvi olla aina oikein, eikä se haittaa jos ei jokaista kohtaa ole tehty pääasia että on yrittäny. 

Mä monesti kirjoitan asioita mitä mieleen just sillä hetkellä tulee, aina ne ei välttämättä liity kuviin milläänlailla. Tässä oli mun purkaukset tällä hetkellä :)

Niin muuten tuplapeiton kanssa ollaan opittu elämään ja rehellisesti sanottuna, ei se tuntunu yhtään oudolta vaikka koko elämäni olen ollut oman tilan vaativa tyyppi, mitä siis nukkumiseen tulee. Petaaminen todella on helppoa, sillä meillä ei ole päiväpeittoa käytössä, eli kaikin puolin hyvä ostos. Senkkiä en ole myynyt (mies siis hävis vedon) ja se on pysynyt ihan ehjänä ja kasassa, eli tämänkin osalta kaikki hyvin :) Ettei kaikki huonekalut olis meillä mustaa tai valkoista, ostin sängynpäähän turkoosin penkin, kiva väripilkku sisustukseen.

Vk.lopun kuvilla mennään tämä postaus ja Instassa moni kyseli tämän takin perään, eli tämä pörröihanuus on SPR kirppikseltä ostettu aikoinaan. Kirppiksiltä tekee hyviä tekoturkistakki löytöjä, joten jos yhtään sellaista havittelet ja kaupan omat ovat liian tyyriitä, piipahda ihmeessä kirpparilla. Niistä voit löytää vielä kivan vintagen mitä ei heti ensimmäisellä vastaantulijalla ole :)

#olikylläviimeinenkerta #eimennytkuinströmsöössä #parisuhdetesti

Meidän viimeiset pari päivää ovat kuluneet aikalailla kotia sisustaen. Ostin eteiseen senkin ja tämän kanssa kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsöössä. Lähdettiin kauppaan hakemaan senkkiä, kaikki sujui silloin vielä hyvin. Kannettiin painavat pahvilaatikot sisälle ja mies tuumas, että huomenna vasta kootaan senkki. Mä olen tyyppi joka ei alkaa odottamaan vaan nyt ja heti tyylillä mennään.

Otin osia pois laatikosta ja huomasin, että senkin päätypaloissa on todella isot lommot ja iso halkeama. Ei auttanut, kuin kantaa painavat laatikot takaisin autoon, suunnata takaisin Jyskiin vaihtamaan senkki. Saatiin onneksi senkki vaihdettua uuteen ja kotia päästyä aloin ottamaan osia pois laatikoista ja levitin ne eteisen lattialle. Se näky mikä edessä oli, kuin pienetkin palaset oli osissa ja ruuveja oli enempi mitä laki sallii. Tässä vaiheessa tuli jo epätoivon tunne, että tämä senkki ei päivän valoa ihan heti näe. Mä en henk.kohtasesti tykkää koota mitään, liian pikkutarkkaa hommaa. No ei siinä auttanut kun alkaa hommiin ja yrittää rauhassa mennä ohjeiden mukaisesti. Alku meni todella hyvin ja hiljalleen pala palalta senkki alkasi valmistumaan. Kun oltiin siinä vaiheessa, että reunapalat ja kansi olivat kiinni, nostettiin senkki pystyyn ja alettiin laittamaan laatikoita kiinni. Yritettiin ja yritettiin, mutta laatikot jäivät jumiin eivätkä millään sopineet rakoihin. Hetken tuumattua, huomattiin ei helskatti meillä on väärin koottu reunapalat, eli ne oli väärinpäin. Tämä tarkoitti sitä, että monen tunnin urakka oli turhaan ja koko roska piti purkaa, voin kertoa että yleensä en kiroile, mutta tässä vaiheessa teki mieli viskasta koko senkki vesilinnuille ja luovuttaa. 

Tavaroiden kokoamin on todella parisuhteen testaamista :) Miehellä vasta lyhyt pinna onkin,se ei kestä yhtään jos jokin asia ei mee heti niin kuin sen pitäisi mennä. Mies kyllä tokas, vaikka senkin kaikki osat ei välttämättä ole ihan niin pikkutarkasti koottu, niin ei haittaa, sillä tuuliviiri vaimon tuntien, menee puoli vuotta niin vaimo kyllästyy ja senkki on myynnissä heh heh :)

Palatakseni vielä senkkiin, niin saatiin vaihdettua osat onneksi oikeinpäin hermoilujen ohella. Monen tunnin urakka oli ohi, kädet rakoilla ja mä lupasin, että en enää ikinä kasaa mitään, partion kunniasanalla lupaan. Ei ole yhtään mun juttu tämä, en ymmärrä kuin toiset nauttii kasata jotain, hatun nostot heille.

Senkki kasassa, joten skumppalasi on ansaittu :) 

Mitä nukkumiseen tulee, niin olen aina ollut sellainen joka tarvii oman tilan nukkuessa. Kääntyilen paljon yöllä ja välillä peitto on jalkojen välissä. Välillä olen niin peiton alle muurautunut, että mitään rakoa ei ole. Tuleva yö tulee olemaan koettelemisen yö, sillä käytiin ostamassa meille tuplapeitto. Tulee varmasti kestämään tovi, ennen kuin tähän peittoon tottuu, sillä nyt ei ole omaa tilaa, sitä mihin olen kymmenet vuodet tottunut. Tapellaanko peitosta öisin, kun toinen vetää sitä toiseen suuntaan tai omii sen, no we will see. Plussaa on se, että petaaminen tulee olemaan varmasti paljon helpompaa.