Ylpeä mama

Voi vitsit niin se päivä koitti ja lasten kesäloma alkoi nyt. Tänään oltiin kevätjuhlissa ja haettiin todistukset. Kun oman lapsen nimi huudetaan hakemaan todistusta, niin se saa mulle aina silmät kosteiksi sniif.  Vanhempi poika sai stipendin ja nuoremman pojan todistuksessa oli kaikki kohdat kiitettäviä, joten on todellakin syytä olla ylpeä mun pojista. Oon kyllä aina painottanut omille lapsilleni, että ei tarvitse olla täydellinen, eikä tarvitse tuoda kymppejä kokeista, pääasia että yrittää parhaansa. Mulle on tärkeintä, että mun pojilla on hyvät käytöstavat ja niistä kasvaa kohtelijaita ja reippaita poikia. Vuoden päästä tähän aikaan hyvästellään vanhemman pojan ala-aste taival ja poika siirtyy yläasteen maailmaan. Voi voi mihin tämä aika menee, kun mulla on jo näinki isoja poikia, onneksi itse vaan nuorrun matkan varrella :) Tänään alkasin miettimään sitä, että riittääkö enään pelkkä yhden ruusun vieminen opettajalle? Pisti vaan silmään se, kun katsoin opettajan pöytää, niin pöydällä oli kauhea kasa todella isoja paketteja ja lahjakortteja jne eli monien kymmenien eurojen edestä tavaraa. Hienoahan se on, jos jotkut vievät vähän "arvokkaamman" lahjan, mutta eikö pääasia ole ja hieno ele, että muistaa ja kiittää opettaa edes jollain pienellä. Näin vaan kun yksi tyttö oli poiminut itse kukat metsästä ja antoi ne opettaja, mun mielestä niin liikuttavaa/hellusta. Mitä mieltä olette, onko pääasia että muistaa ja kiittää opettajaa edes jollain pienellä lahjalla esim. yhdellä ruusulla, vai tarviiko sen olla joku Iittalan maljakko?
Mies on kaverin polttareissa, joten mä nautin laatuajasta mun pikku miesten kanssa. Pojat haluaa heti juhlistaa lomaa ja valvoa pitkään, kerran huomenna ei ole kiire mihinkään ja saa nukkua pitkää.
Yks aamu pojat lähti aikasin kouluun ja meidän piti miehen kanssa vasta myöhemmin töihin, joten syötiin kunnon aamupala rauhassa. Kuten kuvista huomaa paljon hedelmiä ja tietysti Nutella suklaata eli mun lemppareita.

Mukavaa lauantaita <3