18.8.2015

STOP kiusaamiselle




 Koulut ovat alkaneet ja ajankohtana on taas kiusaaminen. Tässä on yhden tytön tarina kiusaamisesta ja tämä perustuu tositapahtumiin.
Kun tyttö oli pieni joutui hän kiusaamisen kohteeksi.Tyttö leikki koulunpihalla kavereiden kanssa he nauroivat, leikkivät ja heillä oli hauska koulupäivä,hän eli nuoren tytön onnellista elämää. Tyttö oli hymyilevä ja iloinen koululainen, kunnes yhtenä aurinkoisena päivänä kaikki muuttui synkäksi.
Tytön koulussa oli niitä tyypillisiä "mean girl" tyttöjä, yhtenä päivänä hän näki kun kiusaajat lähestyivät heitä ja alkasivat kutsumaan tyttöjä yksitellen luokseen. Tytöt seisoivat rivissä pelokkaana ja odottivat kiusaajien kutsuvan heidän nimeään. Kaikki muut nimet kutsuttiin,mutta kiusaamisen kohteeksi joutuneen tytön nimeä ei koskaan kuulunut. Koska tytön kaverit pelkäsit kiusaajia, eivätkä he uskaltaneet sanoa STOP, näin ollen kiusaamisen kohteeksi joutunut tyttö jäi yksin seisomaan koulunpihalle pää alaspäin ja mieli surullisena.




Tyttö sai silmälasit jo 4 vuotiaana ja koska hänellä oli tosi huono näkö ja siihen aikaan ei ollut mitään erikoishiontaa laseille, tytön silmälasit olivat isot ja kuin suurennuslasit päässä. Tälle asialle hän ei voinut mitään ja ilman niitä tyttö oli melkein sokea.(välillä tyttö oli ilman laseja,koska hän ei jaksanut kuunnella haukkuja ja ilkeitä sanoja )  Tämä antoi silti kiusaajille syyn haukkua/kiusata tyttöä mm.sammakoksi,mulkosilmäksi,pullonpohjaksi. Tunnit kuluivat koulussa nopeasti ja monesti tyttö istui luokassa katse koko ajan koulunkelloon. Opettajan ääni alkasi hiljalleen hiipua korvista pois ja tilalle tuli kellon tikitys.Joka ikinen viisarin heilahdus sai tytön sydämen sykkeen nousemaan ja palan kurkkuun,sillä ajatus siitä että pian alkaisi taas välitunti ja tyttö joutuisi taas koulunpihalle yksin seisomaan sai tämä tytölle isoja pelkotiloja aikaiseksi. Koulunkäynti muuttui päivä päivältä vaan painajaismaisemmaksi. Yksinäiset välitunnit, ryhmätyöt jossa kukaan ei halunnut olla sinun parisi, alkasi hiljalleen muodostamaan nuorentytön mieleen epätoivon merkkejä.
Tyttö ei uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään ei opettajalle ei vanhemmilleen. Ja välillä tyttö jopa piiloutui johonki nurkan taakse,ettei välitunninvalvoja näkisi että hän oli yksin pihalla..Sillä jos kiusaajat saisivat selville että heistä on juoruiltu aikuisille, vihastuisivat he siitä vaan enemmän ja satuttaisivat häntä enemmän.
Tyttö oli säästänyt kolikoita säästöpossussa ja yksi ilta hän sai idean että mitäs jos hän tekisi jokaiselle kiusaajalla sellaiset "kaveripussit" johon hän laittaisi kaikki kolikot jotka hänellä oli säästössä, karkit ja tarrat mitä hänelle oli olisivatko he sitten hänenki kavereita.Aamulla toivekkaana tyttö marssi kouluun iso ja raskas reppu selässään,sillä kirjojen lisäksi repussa oli myös nämä pussit. Tyttö antoi aamulla kädet täristen ennen tunnin alkua nämä pussit kiusaajilleen, ne pussit jotka hän oli ystävyydellä heille tehnyt. Loppuisiko nyt tämä kiusaaminen ja saisin vihdoin rauhan tytön mielessä pyöri.No niin ei käynyt kiusaaja tytöt ottivat pussit nauroivat,tiputtivat pussit maahan talloivat/polkivat ne ja lähtiessään huusivat  "siivoo noi pussit,jotka roskasit"
Kyynel silmissä tyttö keräsi jokaikisen roskan ylös, myös ne rikkoituneet tarrat jotka olivat hänelle tärkeät ja joista hän oli silti ystävyyden nimissä valmis luopumaan. Tyttö pakkasi rikkoutuneet pussit takaisin reppuun,pyyhi kyyneleet kasvoiltaan ja jatkoi tunnille. Miksei tämä koskaan lopu,miksi minuun sattuu ja kukaan ei välitä, nämä olivat nuoren tytön mielessä joka päivä ja tästä syystä myös koulunkäynti kärsi. Se joka oli ennen niin kiva paikka, se paikka jossa tyttö oli ennen iloinen ja nauravainen nuorentytön alku. Mitä tälle paikalle tapahtui, miksi tämä vietiin häneltä pois? Paikka muuttui päivä päivältä tytön silmissä taistelukentäksi,se oli paikka jossa sinun täytyi taistella itsesi kanssa, paikka jossa jokainen minuutti oli tuskaa ja jossa odotit toiveikkaana että se loppuisi. Se oli paikka,josta kiusaaminen teki pelokkaan paikan.



Vuosia kului ja osa näistä vuosista kului tytöllä sumennuksessa,sillä päivät meni siinä että yritit selviytyä ja saada voimia että jaksat huomiseen. Tyttö siirtyi yläasteelle ja vasta silloin hän sai uuden alun,sillä tyttö meni eri kouluun kuin nämä kiusaajat. Vihdoin hän pystyi taas nauttimaan nuoruusajoistaan,vaikka surullista se onki että häneltä vietiin osa nuoruutta ja sen vei joku toinen tahalleen ei se silti tyttöä lannistanut, vaan uusi koulu ja uusi energia alkasi hiljalleen muodostamaan tytön kasvoille sen iloisen tytön ilmeen joka kasvoilla ennen oli.
Tyttö kirjoitteli paljon ajatuksia lapulle siihen aikaan kun häntä kiusattiin eniten. Tässä 10 vuotiaan tytön kirjoitelma vuosien takaa............


Mitä ikinä tein teille mitä ikinä sanoin teille, 
että teille on oikeus satuttaa mua. Yritin olla ystävä ja keveri 
mutta hylkäsitte minut. 
Olin yksin olin onneton vailla yhtään ystävää. 
Joka aamu herään onnettomana
 ja ainoastaan siitä syystä että kiusaatte minua. 
Teitte muille pahaa omasta tahdosta ja muutitte ilon suruksi.
Koska tajuatte että ilkeät sanat ja teot satuttavat ja hajottavat sydämmen sirpaleiksi.


 Eli kyseessä ei ole keksitty tarina vaan tämä pohjautuu pikku-Mean nuoruus aikoihin eli omaan elämänkertaani :)


Aikuisiällä muutuin tosi vahvaksi ihmiseksi, nykyään en jää murehtimaan mennyttä elämää vaan katson tulevaa. En myöskään anna näiden vanhojen asioiden hallita elämääni,enkä anna niiden oottaa otetta elämästäni. En enää muistele mitää pahalla. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut,en pysty siihen enää vaikuttamaan,en myöskään kanna kaunaa enkä toivo kiusaajilleni pahaa. Jälkeen päin harmittaa se,että en rohkeasti kertonut asiasta aikuisille. Vaikka nuorena ns.romahdin ja elämäni oli sirpaleina, nousin pohjalta taistelijana keräsin sirpaleet kasaan ja olen vahvempi/rohkeampi kuin koskaan, sillä kukaan eikä mikään satuta minua enään.

This was the story of my life <3


 Kannattaa kuunnella tämä Hanna Pakarisen & Lc nickin kappale todella hienot sanat ja koskettava biisi.......



Mul on paha olla mut se ei vaan näy, sä tiet et näin pitäis tehä ei tää käy. Tiiän kuinka paljon tää sua satuttaa, en voi virhettäni korjata vaikka kaduttaa.Oon kuin paperilappu jonka ruttasit et rupee suoristaa vaikka koittaisit. Kamalia lauseita ilkeitä katseita huutoa,naurua kukaan ei uskalla sanoa STOP. Seis seis seis lopettakaa näin ei voi jatkuu enään. Seis seis seis lopettakaa näin ei saa rikkoo ketään. Älä kato vierestä sellaista vääryyttä nyt sun on oltava se joka uskaltaa sanoa STOP.................




20 kommenttia:

  1. Mulla kyyneleet valuu silmistä niin koskettava kirjotus ja todella rohkeaa kertoa tämä. Kiitos tästä ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaa hyvät, ei ole häpeää olla kiusattu vaan häpeää on olla kiusaaja :)

      Poista
  2. Luin tämän jo kaksi kertaa läpi ja molemmilla kerroilla itkin. Saanko lukea tämän meidän koulussa? Olet hyvä esimerkki siitä että älä lannistu vaan nouse taistelijana. Kaunis ja ihana MEA ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat toki lukea ja kiitos ihanasta kommentista :)

      Poista
  3. Niin ajankohtainen tarina ja todella liikuttava. Näytit kyllä närhenmunat sun kiusaajille niin upea ja kaunis nainen nykyään. Olet todella taistelija t.pirjo

    VastaaPoista
  4. Kertomuksesi nosti kyyneleet silmiin, rohkea olet kun halusit jakaa tämän! <3 Minulla on pieni lapsi ja olen monesti miettinyt, mikäköhän on pahempi, se että lapsestani tulisi kiusattu vai kiusaaja. Toivottavasti ei kumpaakaan... Toivon että osaan kasvattaa lapsestani vahvan ja empaattisen, joka uskaltaa sanoa STOP. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tarvitsisi sanoa STOP....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhun paljon omille lapsilleni kiusaamisesta ja siitä kuinka se voi satuttaa toista jopa niinki pahasti että siitä ei koskaan pääse yli. Itse olen siitä kiitollinen että omalla kohdallani kiusaamisesta ei jäänyt mitään traumoja, mutta toisille se voi jättää ja niistä voin seurata vakaviakin seuraumuksia. Ja niihin voi joillakin riittää pelkät rumat sanat. Painotan myös sitä pojilleni että aina pitää kertoa jos jokin painaa mieltä ja on surullinen olo. Haluan myös painottaa pojilleni sitä että ketään ei koskaan saa kiusata oli ne sitten minkä näköisiä tai kokoisia tahansa se on VÄÄRIN. Me kaikki olemme erilaisia ja se on ainoastaan rikkautta. Surullista on myös se että ei pelkät lapset ole niitä kiusaajia vaan tätä esiintyy myös aikuisten keskuudessa esim työpaikoilla,niin uskomatonta että aikuiset ihmiset antavat tällaista esimerkkiä nuorisolle ja jaksavat olla niinkin lapsellisia en ymmärrä en.

      Poista
    2. Olet täysin oikeassa, keskusteleminen asiasta on erittäin tärkeätä jotta lapset ymmärtävät mistä on kyse ja miltä muista voi tuntua! Ja meidän aikuisten on muistettava että olemme AINA esikuvia, niin pienessä kuin suuressa. Sinä olet hyvä esikuva lapsillesi! Jos vain sinua kiinnostaa, ehdottaisin että ottaisit yhteyttä johonkin kouluun ja kysyisit saisitko tulla kertomaan tarinasi. Usein on niin paljon tehokkaampaa kun joku ulkopuolinen tulee käymään ja puhumaan asioista.

      Poista
  5. Olin vuosia työpaikka kiusattu koska pukeuduin erityylisesti kuin muut ja itselläni on R-vika. Kestin sitä hetken kunnes jouduin vaihtamaan työpaikkaa. Kiusaajani olivat yli 40 vuotiaita. Kiitos tästä koskettavasta kirjotuksesta tämä antaa voimaa ja energiaa taas jaksamaan.Ja kiitos kun puhut paljon siitä että rohkeasti pukeudu omalla tyylilläsi inspiroit paljon monipuolisella tyylilläsi. Olet Mea todella rohkea kuin jaoit tämän tarinan T.KATJA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että postaus antoi sinulle energiaa ja voimaa jaksamaan eli päivän hyvä työ on tehty kun pystyin auttaamaan jotain :) Kurjaa että meni niinkin pitkälle että jouduit työpaikkaa vaihtamaan,tosi surullista. Tsemppiä ja mukavaa syksyä <3

      Poista
  6. Voi koskettava kirjoitus😯

    VastaaPoista
  7. Koskettava tarina. Toivottavasti kiusaajat lukevat tarinan ja ottavat opikseen! Ja toivottavasti koulukiusaamiseen puututaan heti.

    VastaaPoista
  8. koskettava tarina. onneksi asiat kääntyi parempaan kun pääsit yläastelle. olisi tosi tärkeää, että opettajat tekisivät mahdollisimman paljon kiusaamisen ehkäisemiseksi. esim. ns. huutojako liikuntatunneilla on sellainen juttu, joka aiheuttaa kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunnetta. yhä tätä menetelmää käytetään kouluissa, mikä on minusta pöyristyttävää kun ajattelee mikä pitäisi olla koululiikunnan tarkoitus. jos kaikki ryhtyisi toimenpiteisiin kiusaamisen vähentämiseksi, olen varma että se oikeasti vähenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen samaa mieltä että ns.huutojako on monelle lapselle se kauhea asia ja jäädä siihen seisomaan viimeisenä on tosi kurja tilanne monelle nuorelle. Toivottavasti tätä ei ole enään kouluissa. Kiitos kommentista <3

      Poista
  9. Kymmen vuotias tyttö kirjottanu noin koskettavat kirjoituksen ei noin pienen kuuluisi olla noin surullinen. Todella liikuttava kirjoitus ja joku opettaja voisi kyllä lukea tämän koulussaan. Kauniisti sanottu että taistelijana nousit ylös ja olet vahvempi kuin koskaan juuri näin todella ihailtavaa ja oikea asenne Mea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin tämän kirjotelman vanhasta päiväkirjastani tai sen välissä oli paperilappu johon olin tämän kirjoittanut. Tapasin myös nuorena paljon piirtää mun sen hetkisiä tunnetiloja mutta ikävä kyllä niitä ei ole enään säästössä.

      Poista
  10. Niin ihana ja surullinen toi kaveripussi juttu 😥❤️

    VastaaPoista
  11. Niin ihana ja surullinen toi kaveripussi juttu 😥❤️

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin.