Tekstin tuottaminen on muodostunut ongelmaksi ja itsekritiikki kasvanut

Kuvia löytyy kyllä koneelta, mutta tekstin tuottaminen on välillä niin pirun vaikeaa. Mä en ole mikään Pirkko kirjuri,että tosta noin vaan syntyy hyvä teksti blogiin. Toisaalta en ole ikinä sellaiseksi tähdännytkään tai se ei ole ollut blogini tarkoitus. Myönnän, että itse en juuri lue ihmisten tekstejä blogissa vaan katson kuvat, joskus voin rivin lukea sieltä täältä. Riippuu ihan mistä joku on kirjoittanut ja kuinka paljon tekstiä on. En jaksa lukea sellasta tekstiä, missä joku kertoo kaikki negatiiviset asiat elämästään, eikä näe missään mitään hyvää, tästä tulen itse vaan huonolle tuulelle. Koska piru vieköön aivan varmasti meillä kaikilla on huonoja päiviä ja todella huonoja päiviä, eli sellaisia kun tuntuu että koko elämä on pilalla ja mikään ei tunnu miltään. Yritän itse pitää jossain määrin positiivisessa muodossa tämän blogin. Tämän blogin perustin aikoinaan siksi, että halusin irti otteen todella raskaasta ja haastavasta arjestani (ehkä joskus kerron teille mitä tämä oikeasti tarkoittaa kohdallani) Välillä olen kertonut palasen sieltä täältä ja hieman avannut sitä, mitä olen kokenut ja millainen elämäni minulla on ollut tai on. Tekstiä syntyy kyllä silloin enemmän, mutta tarkoitukseni ei ole vuodattaa kaikkia sillä fiiliksellä, että oi oi kun olen kokenut ja voi voi kun on kurjaa ja säälikää mua tyyliin,vaan ihan haluan kertoa kannustus muodossa ja tsempata muita ihmisiä tai olla edes vähän esimerkki siinä, että oikealla asenteella voi selvitä jopa silloin kun elämä näyttää kurjat puolensa.

Toiset ihmiset tykkää lukea pitkiä tekstejä blogissa, toiset tykkää katsoa vaan kuvia. Toiset satsaa kuviin ja toiset tekstiin, näin se menee ja kaikkia ei voi miellyttää. Mä innostuin aikoinaan bloggaamisesta Pinterestin kautta.  En siis tarvi mitään diipa daapa tekstiä, vaan visuaalinen puoli riittää mulle saamaan inspiksiä ja siksi myös Insta on enemmän se mun juttu (eli sieltä kannattaa seurata mua, linkki sivupalkissa) Joskus istun koneella kirjoitan tekstiä blogiin ja aikaa mennyt koko ilta, kunnes tulee fiilis että joo ei oo hyvä, joten pyyhin koko tekstin pois ja aivan turhaan kulutin koko illan tähän. Tämä turhauttaa välillä niin kovaa, että mielessä on monesti käynyt asia, että en laita tekstiä ollenkaan, vaan kuvia ja vitsit kuinka paljon tämä säästäisikään aikaa ja harmaita hiuksia. Mä en niin piittaa olla kuvattavana, ja voisin jopa sanoa itseäni kamera kammoiseksi (vaikka ei ihan heti uskoisi) mun laiskat silmät ei yhtään auta tähän tilanteeseen ja heti kun kamerasta kuuluu räps silmät on kiinni tai aivan urpo virne päällä :) Koska omistan laiskat ja todella valoherkät silmät, turvauden aurinkolaseihin monesti.Tykkään tosi paljon olla kuvaaja roolissa ja voisin jotain tyyliin ruoka-annosta kuvata vaikka koko päivän, jos vaan olisi aikaa. Luin just lehdestä Victoria Beckhamin haastattelun, missä se sanoi että pitää myös sisällä aurinkolaseja, koska on niin kiintynyt niihin. Victoria myös sanoo, että jos nainen on huoliteltu ja siististi pukeutunut aurinkolasit kruunaavat asun/kokonaisuuden, hyvä Vici saamaa mieltä olen sinun kanssa :)

Mitä kauemmin blogia tekee, sitä kriittisemmäksi sitä tulee itseään kohtaan ja kuvia kohtaan. Löydät melkein kaikista kuvista ties mitä "virheitä" ja aivan naurattavia virheitä, sellaisia mitä kukaan muu ei edes huomaa. Huonona päivänä jopa sormen mukamas väärä asentokin saa sut ärsyyntymään.  Ei tarkoita tällä, että mun pitäisi näyttää jokaisessa kuvassa joltain täydelliseltä, ei ei sellaista musta ei edes saa, enkä edes haluasi sellainen olla. Vaan sitä laittaa välillä itselleen ehkä liian kovat odotukset, ottaen kuitenkin huomioon, mun kuvaajat ja minä ollaan harrastajia ei ammattilaisia. No mut tämä näistä purnauksista ja hups tulihan sitä tekstiä nyt sit vähän normaalia enemmän :) Moikka ja mukavat torstait kaikille <3