Paluu paikkaan johon luulin että en koskaan palaa

Siitä on n. 25 vuotta, kun oon viimeksi seissy tämän rakennuksen pihalla. Tähän rakennukseen ei ehkä ihan niitä parhaimpia muistoja ole, sillä tämä on se paikka missä olin koulukiusattu. Vaikka silloin 25 vuotta taaksepäin vannoin itselleni,arkana/herkkänä ja ujona tyttönä että en enää koskaan tule takaisin tämän rakennuksen lähelle tai näiden aitojen sisäpuolella, tässä sitä ollaan.

Toisille ikävien muistojen pariin/paikkohin palaaminen on todella vaikeaa ja ylitsepääsemätöntä. Niistä toiset kokee aikuisenakin tuskan tunnetta ja surua, tunnetta joita ei muut kuin sinä voi ymmärtää. Me kaikki käsittelemme arkoja asioita eri tavalla, toiset pääsee niistä yli, toisille nuoruuden piinat kummittelevat aikuisenakin.

Mulle tämän rakennuksen lähelle palaaminen ei tuonut minkäänlaista tunnetta, ei negatiivistä ei mitään. Aivan kuin olisin mennyt ottamaan kuvia minkä tahansa rakennuksen eteen. Sikäli olen onnekas, että olen päässyt yli kaikesta siitä negatiivisuudesta mitä nuorena koin, eikä se varjosta elämääni milläänlailla. Aika parantaa siis haavat, ainakin omalla kohdallani.

En häpeä, sitä mitä olen kokenut, enkä ujostele vaan olen valmis puhumaan ja jakamaan kokemuksiani muiden kanssa.

Millainen mun elämä olisi nyt ilman tätä koulukiusaamista , olisinko sama ihminen ja ajattelisinko asioista samalla tavalla kuin nyt? Itse veikkaan, että vaikka kuinka pahalta se silloin tuntui on tämä muokannut minusta eri ihmisen kuin silloin. Silloin olin arka ja ujo, en uskaltanut koskaan ilmaista omaa mielipidettäni saati sanoa juuri mitään ääneen. Olin hiljainen ihminen ja sivusta seuraaja,äänetön ihminen ja kuoressa asuva. Olin liian ujo tulemaan ulos kuoresta ja ilmaisemaan omia tuntemuksiani, olin epävarma ja pelkäsin muiden reaktioita. Annoin liikaa valtaa muille, enkä kuunnellut omia tuntemuksiani, en siis ollut tarpeeksi rohkea.

Nuoresta ujosta, epävarmasta ja hiljaisesta Measta on kasvanu, itsevarma,rohkea, määrätietoinen, puhelias ja mielipiteitänsä ilmaiseva nainen. Aikuinen nainen, joka ei piittaa mitä muut puhuu/ajattelee, nainen joka arvostaa ihmisessä ja elämäässä muutakin kuin ulkokuorta. Elämän rikkaus on se, että sinulla on ylä- ja alamäkiä. Jos elämässäsi olisi vaan ylämäkiä, et osaisi arvostaa elämää. Alamäet tekevät sinusta vahvemman, nöyremmän ja ne opettaa sua arvostamaan elämän pieniä asioita ja nauttimaan niistä.

Jos et ole vielä lukenut, tässä minun tarinani kiusaamisesta klik